Purkissa on.

Nimittäin kuuden viikon kuntoutumisen tukemisen harjoittelu. Ja edessä kiitää lähes kolmen kokonaisen viikon loma, jau! Tervemenoa väsymys, kiukku ja laiskuus, tervetuloa aktiivinen, seurallinen oma itseni. Luvassa siis toivon mukaan jonkin sortin seuraelämää. Ja mikä parasta joulun tuoksua ja odotusta. Kuusi viikkoa meni kuin siivillä, opin paljon ja paljon jäi vielä oppimatta. Ihana työpaikka ja kannustava työyhteisö kera kotiväen joustavuuden kerää pisteet. Nyt myö alen & isimiehen kanssa hiljennytään joulun odotukseen. Luvassa syömistä ja nukkumista. Huomenna kuitenkin luvassa vielä joululahjojen metsästystä ja siivousta. Saadaan ekaa kertaa myös oikea joulukuusi koristamaan olohuonetta ♡

Valtakunnassa siis kaikki hyvin, vaikka hieman hiljaiseloa ollaan eleltykin. Jos olisin oikein ahkera voisin kirjoitella myös meidän pienen miehen kuulumisista, jolla alkaa muodostua jonkin sortin tempperamentti keltähän lie perinyt tämän ihanan heikko hermoisuuden ;)

Kuopiossa joululahjaostoksilla.

30. lokakuuta

Olen aloittanut tämän tekstin kirjoittamista ehkä noin kymmenisen kertaa ja aina se jää kesken en saa siirrettyä kuvia koneelle, aika ei riitä..ainahan tekosyitä keksii.
Aleksin 1-vuotis syntymäpäiviä vietettiin marraskuun alussa kauheaa, että saan oikeasti vasta nyt kirjoitettua kemuista jotain. Noh parempi myöhään kuin milloinkaan. Juhlat pidettiin meillä kotona ja vilinää & vilskettä ei näistä juhlista puuttunut. Nopeasti laskettuna meillä taisi kaiken kaikkiaan käydä 40 henkeä. Meillä kävi mummit, papat, isomummi, isopappa, kummit sekä naapureita ja ystäviä. Huoh onneksi syntymäpäivät eivät ole kuin kerran vuodessa! Teemana oli Autot. Sankari tykkäsi olla huomion keskipisteenä, ja Aleksi meni muiden lasten mukana kuin isokin poika. Lahjapaperit oli ehkä mukavampia kuin itse niiden sisällöt, vaikka poika rakastaa uusia lelujaan ja kirjoja. Lahjoja kertyi aikamoinen pino: kirjoja, pulkka, lapio, vaatteita, auto, rakennuspalikoita, muki kuvalla varustettuna, lastenlaulu levy, mopo sekä potkuauto, ja merirosvoteltta. Tarjottavia meillä oli suunnitellusti täytekakusta voileipäkakkuihin sekä pieniin naposteltaviin ja pikkuleipiin. Kerrankin osattiin leipoa niin ettei tarjottavista jäänyt yli kuin pieni täytekakun palanen ja muutama keksi. Aleksikin pääsi maistamaan kakkua ja muita herkkuja. Vaikka juhlat kestivät lähes koko päivän, ei pientä sankaria juurikaan kiukuttanut tai väsyttänyt. Väsymys iski niin äitiin kuin poikaankin illalla ja unta ei tarvinnut etsiä.

Juhlahumua.

Seuraavana päivänä noustiin hyvissä ajoin ihmettelemään uusia leluja ja leikkimään niillä. Pakko myöntää, että suurimmiksi suosikeiksi muotoutuivat merirosvoteltta, traktorikirja sekä rakennuspalikat. Pulkkakin on kokenut jo testiajot pihamaalla ja sehän on mukavaa puuhaa. Veikkaampa ettei Aleksin seuraavat syntymäpäivät ole näin isot kemut tai no vannomatta paras! Ehkä parempi miettiä niitä sitten vuodn päästä uudestaan. Yksi etappi on pojan elämässä saavutettu ja äiti & isi on ihmeissään miten tuo pieni mies kasvaa ja kehittyy vaan lisää ja lisää. 1 vuosi, hurjaa.