#viikonloppu#mummola#synttärit

Perjantai aamuna startattiin Aleksin kanssa yllättäen kaksin kohti mummolaa. Isimiehellä työt sekä kaverin kolmekymppiset estävät meidän kanssa reissaamisen. Olipa ihana päästä mummolaan pitkästä aikaa. Hormonien jyllätessä ikävä äitiä on jatkuva ja sanoinkuvailemattoman suuri. Perjantai päivä ja ilta kului omassa mummolassani lähinnä syöden. Serkkuni perhe oli myös käymässä ja Aleksi pääsi leikkimään pikkuserkun kanssa, toinen pikkuserkku on vielä niin pieni ettei välittänyt muuta kuin sylistä ja maidosta. Päivällä käytiin leikkipuistossa laskemassa mäkeä ja kiikkumassa. Aleksi sai yskänkohtauksen, josta ei yksin kertaisesti meinannut tulla loppua. Vnetoline ei auttanut ja päiväunet oli katkonaiset. Illan kruunasi äidin ja mummin tekemä mansikkatäytekakku sillä APUA täytän maanantaina 25 vuotta! Pientä ikäkriisin poikasta havaittavissa mutta ei kummempaa. Olen kuitenkin saavuttanut elämässäni melkoisen paljon ihania asioita, mutta myös kokenut menetyksiä.

Illan mittaan meidän aina niin reipas ja iloinen mies väsähti. Herra ei jaksanut leikkiä eikä ruokamaistunut. Vaikutti siltä, että Aleksi on tulossa kipeäksi. Ja näinhän se myös oli: pojalla oli kuumetta yli 39. Huoh, sitä äidin huolen määrää tuosta pikkuisesta. Yö menikin lääkkeen ja silittelyn voimin. Aamulla kuumetta oli edelleen ja iltapäivällä koimmekin melkoisen erikoisen lääkärikäynnin. Ensinnäkin päivystykseen mentiin vaan odottelemaan ilman ajanvarausta. Onneksi ennen meitä ei ollut kuin muutama muu. Vastaanotto oli omituisin mitä olen koskaan kokenut. Ymmärrän, että vastaanotossa ollut opiskelija ei tuntenut vielä talon tapoja ja häntä jännitti, mutta enemmän huomiota herätti miten vanhat hoitajat puhuivat ja käyttäytyivät, kun ilmottauduimme. Huh huh, itselleni ei tulisi mieleenkään puhua asioista potilaan kuullen. Lääkäri oli onneksi mukava ja asiantunteva. Harjoitteli poika otti pika cerpin ja mittasi kuumeen. Tulehdusarvot oli normaalit, mutta kuumetta oli 38,5. Lääkäri ei kuitenkaan saanut tehtyä diagnoosia. Tilannetta vaan seurattava, ja jos yleiskunto romahtaa on tultava näytille. Lääkäri epäili kylläkin influenssaa. Onneksi Aleksi on ollut sairastelusta huolimatta oma reipas itsensä ja juominen on maistunut. Lauantai-ilta otettiin sitten rauhallisesti ja ukko simahtikin jo ennen kahdeksaa masun pohjalla hieman puuroa. Seuraava yö meni jo paremmin ja aamulla herra oli jo lähes oma itsensä. Ruoka alkoi maistumaan mutta väsymystä oli edelleen ilmassa. Söimme mummolassa vielä ennen kotiin lähtöä ja Aleksia alkoi selvästi väsyttämään sillä pari tuntia meni kiukuten. Aleksi nukahtikin saman tien, kun auto starttasi pihasta ja nukkui kotiin asti. Kotona uskaltauduttiin pienelle happihyppelylle kotipihassa ja kuumeesta ei ollut tietoakaan. Minä kävin rääkkäämässä yläkroppaa salilla tunnin verran. Kotona odotti iltapuuhat ja ajattelin mitata vielä pojalta kuumeen: 38,2 jälleen. Yö nukuttiin ja valvottiin. Maanantai päivä menikin  yökkärit päällä kotona lepäillen ja piirrettyjä katsoen ♡ Isimies yllätti äidin täysin syntymäpäivälahjallaan: sain lisämotivaatiota urheiluun, sillä sain ihanan sykemittarin. Sen suuremmin ei syntymäpäiviä juhlittu, mutta viikonloppuna ajateltiin tehdä hyvää ruokaa ja olla perheen kesken. Saadaan myös Aleksin kummitäti meille yökylään ja lauantaina olisi tiedossa lastenkutsut naapurissa.

 Toivon mukaan pieni mies tervehtyisi mahdollisimman pian, että päästäisiin ulkoilemaan ja normaaliin arkeen kiinni.
-niina

Isoveli.

Niinpä niin, sana, jonka merkitystä en ehkä tule koskaan ymmärtämään saatikka sitten käyttämään. Aleksi tulee tämän kuun lopulla vuosi ja kolme kuukautta. Tänään käytiin neuvolassa ja itse olin siinä uskossa, että jälleen on piikkejä luvassa, mutta suureksi helpotukseksi ei ollutkaan. Seuraavat rokotteet saadaan vasta 4 vuoden ikäisenä, jipii! En ole kirjoitellut olevinaan kiireen, laiskuuden ja yksinkertaisesti aikaansaamattomuuden vuoksi. Käynkin kohtalaisen kovaa kamppailua sen suhteen, että jättäisin blogin kirjoittamisen kokonaan ja kirjoittelisin itselleni vain päiväkirjaa mullistavista asioista ja tapahtumista. Elämässä tapahtuu tällä hetkellä niin paljon hektisiä asioita, ettei blogin kirjoittaminen ole päälimmäisenä asiana mielessäni. Koulu, Aleksi, parisuhde, koti, liikunta ja nyyttisen odotus vie lähes tulkoon 24/7 ja jos sallittaisiin niin enemmänkin. Mutta ehkä tormistaudun ja pidän tietokonetta ja kameraa useammin esillä niin ehkä sitä tekstiäkin syntyy, tiedä tuota.

Mitä meidän tulevalle isoveljelle siis kuuluu? No herra potee ensimmäistä korvatulehdustaan, joka pamahti kerralla molempiin korviin. Yskä on niin kovaa, että tuntuu pojan keuhkojen lentävän välillä pellolle. Onneksi viime yö oli ensimmäinen ehjä yö moneen viikkoon. Hoidosta oltiin viime viikolla muutamia päiviä poissa, samoin tämä päivä. Toivon mukaan alkaa tauti hellittämään ja saadaan ukko vihdoin kuntoon <3

Taitoja tälle pienelle menijälle karttuu päivä päivältä vaan enemmän. Koneet on tällä hetkellä ehdton suosikki, varsinkin mopo ja päristely. Isin kanssa mopolla ajamista ei voita mikään ja herra haluaisikin viettää päivät pihalla. Aleksi osaa juosta jo aika vauhtia, syödä itse ja juoda mukista, kertoa jos johonkin tuli pipi, antaa hellyyttä ja myös vastaanottaa sitä. Sanoja tulee muutamia: äiti, isi, mopo, mummo, kakka, mutta juttua sitten senkin edestä. Aleksilla taitaa olla kehitettynä oma kieli jota ei aina osaa edes äiti tulkita; pääasia että höpinää riittää. Ruoka maistuu entiseen tapaan, herra syö varmaan kohta hoitopaikan vararikkoon. Unta riittää myös, lukuunottamatta kipeänä ollessa. Kotitöissäavustaminen on enemmän kuin mukavaa puuhaa, roskia viedään roskikseen, pyykkejä mätetään koneeseen ja sieltä pois ja autetaan välillä äitiä myös lattioiden pesussa.

Luonnetta tulee esiin enemmän ja enemmän. Herra on velmuilija ja kiltti, mutta tarpeentullen erittäin omapäinen ja äkkipikainen, keneltähän perittyä? Haleja ja pusuja jaetaan tiuhaan tahtiin. Kauppa reissulla lähetetään lentosuukkoja ja moikkaillaan tutuille ja tuntemattomille. Aleksi myös ihannoi muita lapsia, erityisesti hieman vanhempia. Ja tietysti niiltä otetaan mallia jokaiseen tekemiseen. Muuten meille kuuluu hyvää ja tiedän Aleksin olevan valmis kesällä koittavaan isoveljen rooliin ja pitävän siskosta/veljestä hyvää huolta. Äidin ja isin pieni hurmuri <3 Ja niinhän se vain menee, että lapset kasvaa kokoajan ja vielä sellaista vauhtia, ettei meinaa itse kestää perässä!

Liikuntaa.

Sana liikunta on kyllä verrattavissa hyvään ruokaan tai herkutteluun. Mitä iloa tuo sana voikaan teettää ja ihanaa,että olen saanut jälleen urheilu kärpäsen pureman peffaani. Mahtava ilma houkuttelee entisestään liikkumaan luonnossa ja olemaan ulkona tunti toisensa jälkeen. Ollaankin ulkoiltu päivittäin välillä koko perheen voimin ja välillä ilman isiä. Pääasia kuitenkin, että Aleksi pääsee ulos ja tutkimaan uusia asioita kivet ja koneet tuntuvat olevan tämän hetken suosikkeja. Omaa aikaa tämä mamma käyttää sitten juoksulenkeillä. Lenkkarit jalkaan ja pää nollaantuu täysin. Olen melkein aina inhonnut juoksemista, mutta viime keväänä aloitetusta harrastuksesta on tullut henkireikä tähän melkoisen hektiseen elämään ja menoon. Onpa juoksusta tullut niin mukavaa, että kavereiden kanssa oli puhetta, että osallistutaan Helsinki City Runnille ensi keväänä. Ja tavoitteena tietenkin puolikas maratoni. Vitsit, siinä olisi tavoitetta ja onnistuminen olisi niiiin itsensä ylittämistä niin henkisesti kuin fyysisesti.

Toinen asia mikä tekee urheilemisesta kivaa on mahtavat ryhmäliikuntatunnit sekä kuntosali. Vuokrasin kaveriltani nyt kolmeksi kuukaudeksi Lady Line kortin kaveri viettää hieman parempia aikoja Thaimaan auringon alla. Lady Line on minulle jo entuudestaan tuttu, mukavat ohjaajat ja hyvät jumpat saivat minut jälleen mukaan. Olen nyt pyrkinyt käymään siellä noin kolme kertaa viikkoon. Rakastan Body pumppia, Body attackia sekä spinningiä. Hiki virtaa kuin viimeistä päivää. Aina tuo salille meno ei ole niin yksinkertaista ja olenkin pyrkinyt käymään aina koulupäivien ohessa. Aleksin hoitopäivät on yleensä neljään saakka, joten ennen sitä on yleensä treenit suoritettu ainakin miehen iltavuoroviikkoina. Mutta aion myös käydä muutaman kerran ihan illallakin salilla. Meiltä kaupunkiin on reilu 40 km, joten tuota väliä ei kovin mielellään aja edes takaisin mahdollisimman monta kärpästä yhdellä iskulla.

En ole ikinä oikein välittänyt kuntosaliharjoittelusta, mutta nykyisin salilla käymisestä on tullut jo mukavampaa. Kiitos siitä luokkakaverilleni, joka teki minulle perussaliohjelman. Muuten tunnen olevani aivan hukassa, että mitä milloinkin treenaisi. Yläkropan treeni olisi tarkoitus tehdä kaksi kertaa viikkoon, ja samoin alakropan. Siinä välissä nautin myös erilaisista ryhmäliikunta tunneista. Ja pidämpä lepopäiviäkin menojen ja fiiliksen mukaan, tuolloin kuitenkin käydään lenkkeilemässä.Oliskotässä nyt sitä kesäkuntoon vuosimallia ööö..2019 ;)

-Niina

Tutustumista.

Käytiin tänään tutustumassa Aleksin tulevaan hoitopaikkaan. Vierailun aikana Aleksi jäi leikkimään muiden lasten kanssa pihalle tai lähinnä ihmettelemään muita. Kirjoiteltiin toisen hoitajan kanssa hoitosopimukset valmiiksi, minulle esiteltiin paikkaa ja rutiineja. Aleksille oli varattuna eteisen naulakosta oma lokerikko ja oma kori vaihtovaatteille. Löytyipä herralle valmiiksi pedattu petikin, pinnasänky. Wc:ssä oli odottamassa potta ja hylly vaipoille. Tuossa kohtaa äidin sydän taisi sulaa ja tajusin, että herra aloittaa oikeasti hoidon maanantaina. Aloitamme kuitenkin avoimin mielin ja positiivisena, vaikka jännittääkin. Äitiä ja isiä taitaa jännittää enemmän kuin Aleksia. Tiedän, että hoidon aloitus tulee sujumaan varmasti hyvin, ja jo tänään Aleksi viihtyi muiden lasten seurassa.


Hoitopaikka on ryhmäperhepäiväkoti, jossa on kymmenen lasta ja kolme hoitajaa. Eli ihanan pieni paikka. Paikka sijaitsee omalla kylällämme ja matkaa ei ole kuin muutama sata metriä. Ensimmäinen hoitoviikko starttaa kevyellä mielillä ja isimies viekin Aleksin vasta 10 ja minä käyn sitten hakemassa jahka koulusta selviän. Olen sitä mieltä, että vaikka kotona on ihanaa olla, tuo hoidon aloittaminen eräänlaistta aikataulustusta ja rutiinia elämään.En missään nimessä dissaa niitä ketkä haluavat olla kotona lasten kanssa. Syksy on virallisesti täällä ja maanantaina puetaan päälle haalari ja pakataan hoitolaukku. Tänään lähdetään ostamaan vielä muutamia hoitoon vietäviä asioita, kunhan isi tulee aamuvuorosta. Taidampa hakea myös paketin postista, joka jo oikein polttelee: uudet treenikengät & housut odottavat noutajaansa, jeij! Lisäksi perheeseemme saapuu uusi lemmikki: iPad, ihanaa sitten pääsee kunnolla nörttäämään ja loppuu tän jumikoneen käyttö. Sen jälkeen pakataan kimpsut Alen kanssa ja suunnataan Iinan & Iitan tykö yökyläilemään. Kunhan lapsoset on unilla on mammoilla luvassa saunaa, ruokaa ja höpöttelyä. Vahdin Iitaa huomisen aamun, kun mamma menee tekemään töitä. Saa nähdä mitä tulee taaperoiden kanssa x 2, heh. Pitäkää peukkuja!

Lämpöä & aurinkoa wiikonloppuun!