Isoveli.

Niinpä niin, sana, jonka merkitystä en ehkä tule koskaan ymmärtämään saatikka sitten käyttämään. Aleksi tulee tämän kuun lopulla vuosi ja kolme kuukautta. Tänään käytiin neuvolassa ja itse olin siinä uskossa, että jälleen on piikkejä luvassa, mutta suureksi helpotukseksi ei ollutkaan. Seuraavat rokotteet saadaan vasta 4 vuoden ikäisenä, jipii! En ole kirjoitellut olevinaan kiireen, laiskuuden ja yksinkertaisesti aikaansaamattomuuden vuoksi. Käynkin kohtalaisen kovaa kamppailua sen suhteen, että jättäisin blogin kirjoittamisen kokonaan ja kirjoittelisin itselleni vain päiväkirjaa mullistavista asioista ja tapahtumista. Elämässä tapahtuu tällä hetkellä niin paljon hektisiä asioita, ettei blogin kirjoittaminen ole päälimmäisenä asiana mielessäni. Koulu, Aleksi, parisuhde, koti, liikunta ja nyyttisen odotus vie lähes tulkoon 24/7 ja jos sallittaisiin niin enemmänkin. Mutta ehkä tormistaudun ja pidän tietokonetta ja kameraa useammin esillä niin ehkä sitä tekstiäkin syntyy, tiedä tuota.

Mitä meidän tulevalle isoveljelle siis kuuluu? No herra potee ensimmäistä korvatulehdustaan, joka pamahti kerralla molempiin korviin. Yskä on niin kovaa, että tuntuu pojan keuhkojen lentävän välillä pellolle. Onneksi viime yö oli ensimmäinen ehjä yö moneen viikkoon. Hoidosta oltiin viime viikolla muutamia päiviä poissa, samoin tämä päivä. Toivon mukaan alkaa tauti hellittämään ja saadaan ukko vihdoin kuntoon <3

Taitoja tälle pienelle menijälle karttuu päivä päivältä vaan enemmän. Koneet on tällä hetkellä ehdton suosikki, varsinkin mopo ja päristely. Isin kanssa mopolla ajamista ei voita mikään ja herra haluaisikin viettää päivät pihalla. Aleksi osaa juosta jo aika vauhtia, syödä itse ja juoda mukista, kertoa jos johonkin tuli pipi, antaa hellyyttä ja myös vastaanottaa sitä. Sanoja tulee muutamia: äiti, isi, mopo, mummo, kakka, mutta juttua sitten senkin edestä. Aleksilla taitaa olla kehitettynä oma kieli jota ei aina osaa edes äiti tulkita; pääasia että höpinää riittää. Ruoka maistuu entiseen tapaan, herra syö varmaan kohta hoitopaikan vararikkoon. Unta riittää myös, lukuunottamatta kipeänä ollessa. Kotitöissäavustaminen on enemmän kuin mukavaa puuhaa, roskia viedään roskikseen, pyykkejä mätetään koneeseen ja sieltä pois ja autetaan välillä äitiä myös lattioiden pesussa.

Luonnetta tulee esiin enemmän ja enemmän. Herra on velmuilija ja kiltti, mutta tarpeentullen erittäin omapäinen ja äkkipikainen, keneltähän perittyä? Haleja ja pusuja jaetaan tiuhaan tahtiin. Kauppa reissulla lähetetään lentosuukkoja ja moikkaillaan tutuille ja tuntemattomille. Aleksi myös ihannoi muita lapsia, erityisesti hieman vanhempia. Ja tietysti niiltä otetaan mallia jokaiseen tekemiseen. Muuten meille kuuluu hyvää ja tiedän Aleksin olevan valmis kesällä koittavaan isoveljen rooliin ja pitävän siskosta/veljestä hyvää huolta. Äidin ja isin pieni hurmuri <3 Ja niinhän se vain menee, että lapset kasvaa kokoajan ja vielä sellaista vauhtia, ettei meinaa itse kestää perässä!

Liikuntaa.

Sana liikunta on kyllä verrattavissa hyvään ruokaan tai herkutteluun. Mitä iloa tuo sana voikaan teettää ja ihanaa,että olen saanut jälleen urheilu kärpäsen pureman peffaani. Mahtava ilma houkuttelee entisestään liikkumaan luonnossa ja olemaan ulkona tunti toisensa jälkeen. Ollaankin ulkoiltu päivittäin välillä koko perheen voimin ja välillä ilman isiä. Pääasia kuitenkin, että Aleksi pääsee ulos ja tutkimaan uusia asioita kivet ja koneet tuntuvat olevan tämän hetken suosikkeja. Omaa aikaa tämä mamma käyttää sitten juoksulenkeillä. Lenkkarit jalkaan ja pää nollaantuu täysin. Olen melkein aina inhonnut juoksemista, mutta viime keväänä aloitetusta harrastuksesta on tullut henkireikä tähän melkoisen hektiseen elämään ja menoon. Onpa juoksusta tullut niin mukavaa, että kavereiden kanssa oli puhetta, että osallistutaan Helsinki City Runnille ensi keväänä. Ja tavoitteena tietenkin puolikas maratoni. Vitsit, siinä olisi tavoitetta ja onnistuminen olisi niiiin itsensä ylittämistä niin henkisesti kuin fyysisesti.

Toinen asia mikä tekee urheilemisesta kivaa on mahtavat ryhmäliikuntatunnit sekä kuntosali. Vuokrasin kaveriltani nyt kolmeksi kuukaudeksi Lady Line kortin kaveri viettää hieman parempia aikoja Thaimaan auringon alla. Lady Line on minulle jo entuudestaan tuttu, mukavat ohjaajat ja hyvät jumpat saivat minut jälleen mukaan. Olen nyt pyrkinyt käymään siellä noin kolme kertaa viikkoon. Rakastan Body pumppia, Body attackia sekä spinningiä. Hiki virtaa kuin viimeistä päivää. Aina tuo salille meno ei ole niin yksinkertaista ja olenkin pyrkinyt käymään aina koulupäivien ohessa. Aleksin hoitopäivät on yleensä neljään saakka, joten ennen sitä on yleensä treenit suoritettu ainakin miehen iltavuoroviikkoina. Mutta aion myös käydä muutaman kerran ihan illallakin salilla. Meiltä kaupunkiin on reilu 40 km, joten tuota väliä ei kovin mielellään aja edes takaisin mahdollisimman monta kärpästä yhdellä iskulla.

En ole ikinä oikein välittänyt kuntosaliharjoittelusta, mutta nykyisin salilla käymisestä on tullut jo mukavampaa. Kiitos siitä luokkakaverilleni, joka teki minulle perussaliohjelman. Muuten tunnen olevani aivan hukassa, että mitä milloinkin treenaisi. Yläkropan treeni olisi tarkoitus tehdä kaksi kertaa viikkoon, ja samoin alakropan. Siinä välissä nautin myös erilaisista ryhmäliikunta tunneista. Ja pidämpä lepopäiviäkin menojen ja fiiliksen mukaan, tuolloin kuitenkin käydään lenkkeilemässä.Oliskotässä nyt sitä kesäkuntoon vuosimallia ööö..2019 ;)

-Niina