Onnea 1-vuotias.

Tänään on se päivä, kun tuo äidin ja isin pieni nökönenä, kiharapää täyttää vuoden <3 Vuosi sitten maailmaan putkahti tiistai aamupäivällä, pitkän kaavan mukaan maailman ihanin poikavauva. Äidin ja isin sydämet suli ja maailma heitti kärrynpyörää. Meistä kahdesta tuli äiti ja isä, ja kahdesta tuli kolme, perhe!
Vuosi on ollut helpon rankka. Aleksi on ollut unelma vauva pienestä pitäen. Ei turhaa huutoa, ruoka maistuu paremmin kuin hyvin ja yölläkin ollaan nukuttu alusta asti melkoisen hyvin. Tietysti vauvan syntyminen ja sen tuomat muutokset ovat vaikuttaneet vuoden aikana myös meidän perheeseen, erityisesti parisuhteeseen. Pojan myötä on tullut onnea, mutta myös haikeutta, riitoja ja epävarmuutta. Väsymys ja se, että kaikki on omalla tavallan uutta on vaatinut paljon energiaa meiltä kaikilta. Onneksi asiat on nyt hyvin ja olemme saaneet tutustua pieneen suureen mieheen jo vuoden verran! Vanhemmaksi kasvaminen on pitkä prosessi ja on hyvä, että saamme kasvaa siihen yhdessä! Rakastan perhettäni kaikesta riidoista ja tyhmyyksistä huolimatta. Perhe tuo turvaa ja pienistä asioista koostuvaa suurta onnea <3 Äitiys on kyllä ehdottomasti paras asia mitä olen saanut kokea. En vieläkään usko, että pojan syntymästä on jo vuosi, mihin tuo vuosi katosi? Tuntuu edelleen kuin oltaisiin vasta eilen tutustuttu toisiimme ja kotiuduttu sairaalasta.

Aleksin juhlapäivä oli normaalihoitopäivä. Hoidossa lapset saivat herkutella tekemälläni kakulla kakusta tuli omasta mielestäni suhteellisen hieno siihen nähden etten tosiaan ole mikään kondiittori sekä olivatpa he askarrelleet Aleksille myös syntymäpäiväkortin :) Illalla käytiin vielä kävelylenkillä. Alea juhlitaan kunnolla sitten lauantaina ja huomenna olisi tarkoitus käydä ruokakaupassa juhlaherkkuja varten, ja voin kertoa, että lista on pitkä.

Onnea vielä äidin & isin 1-vuotias silmäterä Aleksi

Kellä kulta, sillä onni

Olen onnellinen ja piste. Välillä tulee päiviä jolloin oma peilikuva ei miellytä ja mieskin saa hermon koetukselle, mutta silti en voisi pyytää enempää. Saan elää keskellä ihania ihmisiä; sukulaisia ja ystäviä. Minulla on ihanaakin ihanampi baby boy, olen terve. Saamme asua omakotitalossa, jossa on tilaa ja lähellä luonnonrauhaa. Mies ottaa huomioon niin minut kuin Aleksin. Lässynlässynlää mutta huomasin vaan tänään miten onnekas olen kaikesta mitä minulla on <3 kiitos siitä ihanille ihmisille! Vaikka välimatka on väliin pitkä, ei olisi päivää ettenkö ajattelisi ystäviä ja perhettäni!



Toinen asia mikä saa minut hyväntuuliseksi on ihana KESÄ! Aurinko on paistanut lähes kokoa ajan jo muutaman viikon ajan. Aika on kulunut vesillä ja omalla pihamaalla touhuten. Aleksi tykkää mielettömästi veneilystä ja nauttii siitä täysin! Nököttää pienet pelastusliivit päällä tyytyväisenä äitin sylissä. Ja välillä pääsee myös isin kanssa ohjaamaan venettä. Kiva, kun vettä on vieressä niin pääsee kesällä hyppäämään veneeseen ja putputtelemaan vaikka torille lörtsylle. Tänä kesänä aion oikeasti nauttia kesästä, sillä ei ole kiire mihinkään ja saan viettää ihania kesäpäiviä Aleksin kanssa.

Meillä on ollut olevinaan niin kiireistä, että en ole malttanut kirjoitella. Suurin syy tähän ehkä on kuitenkin tuo aurinko, ja kotona ollaankin käyty lähinnä vaan kääntymässä ja syömässä, nukkumassa. Viime viikko meni lähes kokonaan mummolassa, viihdytään jälleen paremmin kuin hyvin. Käytiin syömässä torilla jäätelöt ja hieman kaupoilla. Aleksi sai  myös maistaa hieman äidin tötteröä. Ruoaksi tehtiin kesäkeittoa ja voi kuinka lapsuus tulvahtikin mieleen vaikka lapsena kesäkeitto ei ollut herkkuani. Nyt kesäkeitto maistui enemmän kuin hyvälle! Torstaina matkasimme bussilla kotiin, samalla matka oli myös Aleksin ensimmäinen linja-automatka. Herra ihmetteli äidin sylissä alkumatkan ja loppumatka menikin höyhensaarilla molemmilla. Torstaina oli myös kevään viimeinen kerho päivä. Perjantaina pääsimme moikkaamaan Aleksin kummia kaupunkiin ja kävimme syömässä. Viikonloppuna äiti kävi juhlistamassa kaverin valmistujaisia perheen miesten jäädessä kotiin viettämään poikienaikaa. Sunnuntai menikin koko päivä vesillä, kävimme Heinävedellä mukavalla porukalla. Ja välissä kävimme syömässä synttärikakkua, mieheni kummityttö täytti vuosia.

Ilmojen lämmetessä voi blogin puolella viilentyä. Kesä taitaakin olla kirjoittamatonta aikaa ellei jotain erikoista tapahdu. Meillä on muutenkin melko kiireinen kesä tulossa, hääkutsuja tipahtelee postilaatikkoon lähes viikoittain.

Ja tietty sadepäivinä tulee ehkäpä istuttua tietokoneen ääreen.  Nyt kuitenkin nauttimaan tuosta taivaalla möllöttävästä auringosta :)