#viikonloppu#mummola#synttärit

Perjantai aamuna startattiin Aleksin kanssa yllättäen kaksin kohti mummolaa. Isimiehellä työt sekä kaverin kolmekymppiset estävät meidän kanssa reissaamisen. Olipa ihana päästä mummolaan pitkästä aikaa. Hormonien jyllätessä ikävä äitiä on jatkuva ja sanoinkuvailemattoman suuri. Perjantai päivä ja ilta kului omassa mummolassani lähinnä syöden. Serkkuni perhe oli myös käymässä ja Aleksi pääsi leikkimään pikkuserkun kanssa, toinen pikkuserkku on vielä niin pieni ettei välittänyt muuta kuin sylistä ja maidosta. Päivällä käytiin leikkipuistossa laskemassa mäkeä ja kiikkumassa. Aleksi sai yskänkohtauksen, josta ei yksin kertaisesti meinannut tulla loppua. Vnetoline ei auttanut ja päiväunet oli katkonaiset. Illan kruunasi äidin ja mummin tekemä mansikkatäytekakku sillä APUA täytän maanantaina 25 vuotta! Pientä ikäkriisin poikasta havaittavissa mutta ei kummempaa. Olen kuitenkin saavuttanut elämässäni melkoisen paljon ihania asioita, mutta myös kokenut menetyksiä.

Illan mittaan meidän aina niin reipas ja iloinen mies väsähti. Herra ei jaksanut leikkiä eikä ruokamaistunut. Vaikutti siltä, että Aleksi on tulossa kipeäksi. Ja näinhän se myös oli: pojalla oli kuumetta yli 39. Huoh, sitä äidin huolen määrää tuosta pikkuisesta. Yö menikin lääkkeen ja silittelyn voimin. Aamulla kuumetta oli edelleen ja iltapäivällä koimmekin melkoisen erikoisen lääkärikäynnin. Ensinnäkin päivystykseen mentiin vaan odottelemaan ilman ajanvarausta. Onneksi ennen meitä ei ollut kuin muutama muu. Vastaanotto oli omituisin mitä olen koskaan kokenut. Ymmärrän, että vastaanotossa ollut opiskelija ei tuntenut vielä talon tapoja ja häntä jännitti, mutta enemmän huomiota herätti miten vanhat hoitajat puhuivat ja käyttäytyivät, kun ilmottauduimme. Huh huh, itselleni ei tulisi mieleenkään puhua asioista potilaan kuullen. Lääkäri oli onneksi mukava ja asiantunteva. Harjoitteli poika otti pika cerpin ja mittasi kuumeen. Tulehdusarvot oli normaalit, mutta kuumetta oli 38,5. Lääkäri ei kuitenkaan saanut tehtyä diagnoosia. Tilannetta vaan seurattava, ja jos yleiskunto romahtaa on tultava näytille. Lääkäri epäili kylläkin influenssaa. Onneksi Aleksi on ollut sairastelusta huolimatta oma reipas itsensä ja juominen on maistunut. Lauantai-ilta otettiin sitten rauhallisesti ja ukko simahtikin jo ennen kahdeksaa masun pohjalla hieman puuroa. Seuraava yö meni jo paremmin ja aamulla herra oli jo lähes oma itsensä. Ruoka alkoi maistumaan mutta väsymystä oli edelleen ilmassa. Söimme mummolassa vielä ennen kotiin lähtöä ja Aleksia alkoi selvästi väsyttämään sillä pari tuntia meni kiukuten. Aleksi nukahtikin saman tien, kun auto starttasi pihasta ja nukkui kotiin asti. Kotona uskaltauduttiin pienelle happihyppelylle kotipihassa ja kuumeesta ei ollut tietoakaan. Minä kävin rääkkäämässä yläkroppaa salilla tunnin verran. Kotona odotti iltapuuhat ja ajattelin mitata vielä pojalta kuumeen: 38,2 jälleen. Yö nukuttiin ja valvottiin. Maanantai päivä menikin  yökkärit päällä kotona lepäillen ja piirrettyjä katsoen ♡ Isimies yllätti äidin täysin syntymäpäivälahjallaan: sain lisämotivaatiota urheiluun, sillä sain ihanan sykemittarin. Sen suuremmin ei syntymäpäiviä juhlittu, mutta viikonloppuna ajateltiin tehdä hyvää ruokaa ja olla perheen kesken. Saadaan myös Aleksin kummitäti meille yökylään ja lauantaina olisi tiedossa lastenkutsut naapurissa.

 Toivon mukaan pieni mies tervehtyisi mahdollisimman pian, että päästäisiin ulkoilemaan ja normaaliin arkeen kiinni.
-niina

Onnea 1-vuotias.

Tänään on se päivä, kun tuo äidin ja isin pieni nökönenä, kiharapää täyttää vuoden <3 Vuosi sitten maailmaan putkahti tiistai aamupäivällä, pitkän kaavan mukaan maailman ihanin poikavauva. Äidin ja isin sydämet suli ja maailma heitti kärrynpyörää. Meistä kahdesta tuli äiti ja isä, ja kahdesta tuli kolme, perhe!
Vuosi on ollut helpon rankka. Aleksi on ollut unelma vauva pienestä pitäen. Ei turhaa huutoa, ruoka maistuu paremmin kuin hyvin ja yölläkin ollaan nukuttu alusta asti melkoisen hyvin. Tietysti vauvan syntyminen ja sen tuomat muutokset ovat vaikuttaneet vuoden aikana myös meidän perheeseen, erityisesti parisuhteeseen. Pojan myötä on tullut onnea, mutta myös haikeutta, riitoja ja epävarmuutta. Väsymys ja se, että kaikki on omalla tavallan uutta on vaatinut paljon energiaa meiltä kaikilta. Onneksi asiat on nyt hyvin ja olemme saaneet tutustua pieneen suureen mieheen jo vuoden verran! Vanhemmaksi kasvaminen on pitkä prosessi ja on hyvä, että saamme kasvaa siihen yhdessä! Rakastan perhettäni kaikesta riidoista ja tyhmyyksistä huolimatta. Perhe tuo turvaa ja pienistä asioista koostuvaa suurta onnea <3 Äitiys on kyllä ehdottomasti paras asia mitä olen saanut kokea. En vieläkään usko, että pojan syntymästä on jo vuosi, mihin tuo vuosi katosi? Tuntuu edelleen kuin oltaisiin vasta eilen tutustuttu toisiimme ja kotiuduttu sairaalasta.

Aleksin juhlapäivä oli normaalihoitopäivä. Hoidossa lapset saivat herkutella tekemälläni kakulla kakusta tuli omasta mielestäni suhteellisen hieno siihen nähden etten tosiaan ole mikään kondiittori sekä olivatpa he askarrelleet Aleksille myös syntymäpäiväkortin :) Illalla käytiin vielä kävelylenkillä. Alea juhlitaan kunnolla sitten lauantaina ja huomenna olisi tarkoitus käydä ruokakaupassa juhlaherkkuja varten, ja voin kertoa, että lista on pitkä.

Onnea vielä äidin & isin 1-vuotias silmäterä Aleksi

Tutustumista.

Käytiin tänään tutustumassa Aleksin tulevaan hoitopaikkaan. Vierailun aikana Aleksi jäi leikkimään muiden lasten kanssa pihalle tai lähinnä ihmettelemään muita. Kirjoiteltiin toisen hoitajan kanssa hoitosopimukset valmiiksi, minulle esiteltiin paikkaa ja rutiineja. Aleksille oli varattuna eteisen naulakosta oma lokerikko ja oma kori vaihtovaatteille. Löytyipä herralle valmiiksi pedattu petikin, pinnasänky. Wc:ssä oli odottamassa potta ja hylly vaipoille. Tuossa kohtaa äidin sydän taisi sulaa ja tajusin, että herra aloittaa oikeasti hoidon maanantaina. Aloitamme kuitenkin avoimin mielin ja positiivisena, vaikka jännittääkin. Äitiä ja isiä taitaa jännittää enemmän kuin Aleksia. Tiedän, että hoidon aloitus tulee sujumaan varmasti hyvin, ja jo tänään Aleksi viihtyi muiden lasten seurassa.


Hoitopaikka on ryhmäperhepäiväkoti, jossa on kymmenen lasta ja kolme hoitajaa. Eli ihanan pieni paikka. Paikka sijaitsee omalla kylällämme ja matkaa ei ole kuin muutama sata metriä. Ensimmäinen hoitoviikko starttaa kevyellä mielillä ja isimies viekin Aleksin vasta 10 ja minä käyn sitten hakemassa jahka koulusta selviän. Olen sitä mieltä, että vaikka kotona on ihanaa olla, tuo hoidon aloittaminen eräänlaistta aikataulustusta ja rutiinia elämään.En missään nimessä dissaa niitä ketkä haluavat olla kotona lasten kanssa. Syksy on virallisesti täällä ja maanantaina puetaan päälle haalari ja pakataan hoitolaukku. Tänään lähdetään ostamaan vielä muutamia hoitoon vietäviä asioita, kunhan isi tulee aamuvuorosta. Taidampa hakea myös paketin postista, joka jo oikein polttelee: uudet treenikengät & housut odottavat noutajaansa, jeij! Lisäksi perheeseemme saapuu uusi lemmikki: iPad, ihanaa sitten pääsee kunnolla nörttäämään ja loppuu tän jumikoneen käyttö. Sen jälkeen pakataan kimpsut Alen kanssa ja suunnataan Iinan & Iitan tykö yökyläilemään. Kunhan lapsoset on unilla on mammoilla luvassa saunaa, ruokaa ja höpöttelyä. Vahdin Iitaa huomisen aamun, kun mamma menee tekemään töitä. Saa nähdä mitä tulee taaperoiden kanssa x 2, heh. Pitäkää peukkuja!

Lämpöä & aurinkoa wiikonloppuun!

10 kk

Aleksi täytti tosiaan JO 10 kuukautta ja joka päivä tulee uusia taitoja ja asioita. Tällä hetkellä Aleksi on oppinut vilkuttamaan, osaa soittaa puhelimelle milloin kellekin laittaa käden korvalle, ollaan alettu käymään potalla lähes päivittäin ainakin yritetty  ja tärkeimpänä uutena asiana on seisominen ilman tukea <3 apua kohta se kävelee! Aleksi tykkää kovasti tällä hetkellä imurista, pyykinpesukoneesta sekä astianpesukoneesta konetta ei voi täyttää etteikö herra olisi mukana häärimässä. Syöttötuolissa istuminen on niin out, pitäisi päästä kokoajan ylös ja pöydälle.

Isin kanssa ajamassa metsäkonetta

Neuvolassa kaikki oli hyvin ja meille oli vaihtunut uusi neuvolantäti inhoan sanaa täti, mutta en keksi parempaa tilalle :D edellisen siirtyessä eläkkeelle. Painoa oli 9480g ja pituutta 74,6 cm. Ollaan aloiteltu jo hapanmaitotuotteiden maistelu ja viili, raejuusto ja rahka uppoaa miehelle hyvin. Neuvola korttiin tuli seuraavanlaista tekstiä:

Reipas ja hymyilevä poika. Seisoo tuetta. Kasvu edistyy ja ruoka maistuu. Hapanmaitotuotteet jo maistelussa. Kuulo ja näkö normaali.

Samalla reissulla Aleksilta otettiin myös hemoglobiini, joka oli 105. Herra ei ollut pienestä nipsautuksesta moksiskaan ja äiti oli unohtanut niin tutin kuin juomapullonkin kotiin aamuntohinassa. Vuoden ikäisenä tulee sitten 3 x rokotus, huoh toivon mukaan herra ei reagoisi myös niihin.

Aleksin rytmiä 10 kuukauden iässä:

6.30-7.00 heräillään yleensä äitin kanssa joskus myös isi on kotona ja herää meidän kanssa

7.00-8.00 syödään puuroa, tykkään kaurapuurosta, mannapuurosta sekä riisipuurosta. Puuron jälkeen vaihdellaan kuivaa vaippaa sekä päivävaatteita. Saatetaan myös käydä istumassa potalla.

8.00-9.00 leikitään ja laulellaan äitin kanssa. Telkkari pauhaa taustalla, laitetaan pesukonetta pyörimään, pedataan sängyt.

8.00-10.00 painelen nukkumatin luokse ekaa kertaa ja uni tulee melko nopeasti maidon juotua välillä aamu-unet ovat jääneet myös taka-alalle riippuen monelta herään aamuisin.

10.00 painellaan pihalle, yleensä kävellään kyläkaupalle ja käydään samalla keinumassa. Omalla pihamaalla on myös mukava mönkiä ja tutkia paikkoja.

11.00 syödään, nam. Äiti antaa minulle jo samaa ruokaa kuin mitä äiti & isi syövät, tietenkin ilman suolaa. Pidän erityisesti kalasta, kanasta, porkkanasta ja ruisleivästä.

Ruoan jälkeen saatetaan käydä kylässä, leikkiä ja tehdä kotihommia.

13.00 saan hieman välipalaa viiliä ja hedelmäsosetta tai hedelmiä ja painelen jälleen höyhensaarille kera maitopullon. Unta riittää yleensä tunnista kolmeen.

15.00 heräillään ja kas kummaa myös isi on hyvällä tuurilla saapunut kotiin <3

16.00 syödään jälleen

16.00-19.00 tehdään mitä parhaaksi nähdään: käydään mummolassa, leikitään, ulkoillaan..

19.00 on iltapuuron aika, jonka syön yleensä melko hyvillä mielin, vaikka en syöttötuolissa malttaisi istuakaan

19.30-20.00 iltapesujen ja pusujen aika. Käyn läträämässä suihkussa melko usein ja rakastan sitä. Pestään hampaat ja harjaillaan hiukset.

20.30-21.00 käyn nukkumaan, uni tulee yleensä jo 15 minuutissa

..jossain vaiheessa äiti on käynyt siirtämässä minut omaan sänkyyn.

03-04 herään yleensä pyytämään tuttia ja saan myös pienen vesihuikan.

..saatan myös herätä useammin jos kaikki ei ole hyvin, hampaita tulossa, masuun koskee.

Sellainen on meidän päivä "yleensä". Tietenkin päivisin tapahtumat ja asiat muuttuvat, mutta ruokailu- sekä uniajoista pyritään pitämään kiinni.

Touhottaja <3