Sairastelua.

Tosiaan Aleksille nousi perjantai päivänä korkea kuume ja loppua ei tunnu näkyvän. Vielä tänään nukkumaan käydessä oli 37,8 kuumetta. Tänään isimies käyttikin pienen potilaan yksityisellä lastenlääkärillä, sillä halusin mielenrauhan yskälle, jota on kestänyt jo lähes kolme viikkoa. Lääkäri ei kuitenkaan löytänyt keuhkoista rohinaa ja verikokeiden tulokset oli normaalit. Diagnoosina saatiin pitkittynyt influenssa. Ja toisaalta hyvä niin, ettei kyseessä ole infektioastmaa tai muuta sellaista. Kirosin omassa mielessäni, kun ei ollut otettu influenssa rokotusta, sillä ajattelin sen lisäävän sairastelua ja olen melko skeptinen rokoteohjelmien ulkopuolella olevia rokotteita kohtaan. Noh nyt on tämäkin koettu. Tämä viikko sitten vietellään näillä näkymin kotona ja minä käyn pakolliset tunnit koulussa. Isimies on onneksi iltavuorossa tämän viikon, joten hän pystyy olemaan Aleksin kanssa aamupäivät.
Tänään pieni potilas on ollut kyllä entistä väsyneempi. Äidin syli on ollut lempipaikka. Ruoka ei edelleen oikein maistu, mutta onneksi edes nesteitä menee. Tein välipalaksi meille tänään smoothiet ja Aleksi tykkäsi. Edes jotain proteenia. Ja jäätelöä maisteltiin myös. Taitaa kylmäruoka olla kipeänä parempaa. Täytyy vaan ihmetellä mieten tuo pieni duracell jaksaa olla iloinen ja touhukas kuumeesta huolimatta! Ihmeellistä. Toivon mukaan pikkuinen paranisi ja saataisiin oma ihana Aleksi takaisin <3Masuasukillakin taitaa olla kaikki kunnossa sillä olen tuntevinani hennon hentoja liikkeitä <3 ensi viikolla on onneksi neuvola niin pääsee kuulemaan nyyttisen sydänäänet jälleen! Nyt saunaan ja unille. Huomenna tiedossa lääkelaskukoe.

Pieni potilas.

#viikonloppu#mummola#synttärit

Perjantai aamuna startattiin Aleksin kanssa yllättäen kaksin kohti mummolaa. Isimiehellä työt sekä kaverin kolmekymppiset estävät meidän kanssa reissaamisen. Olipa ihana päästä mummolaan pitkästä aikaa. Hormonien jyllätessä ikävä äitiä on jatkuva ja sanoinkuvailemattoman suuri. Perjantai päivä ja ilta kului omassa mummolassani lähinnä syöden. Serkkuni perhe oli myös käymässä ja Aleksi pääsi leikkimään pikkuserkun kanssa, toinen pikkuserkku on vielä niin pieni ettei välittänyt muuta kuin sylistä ja maidosta. Päivällä käytiin leikkipuistossa laskemassa mäkeä ja kiikkumassa. Aleksi sai yskänkohtauksen, josta ei yksin kertaisesti meinannut tulla loppua. Vnetoline ei auttanut ja päiväunet oli katkonaiset. Illan kruunasi äidin ja mummin tekemä mansikkatäytekakku sillä APUA täytän maanantaina 25 vuotta! Pientä ikäkriisin poikasta havaittavissa mutta ei kummempaa. Olen kuitenkin saavuttanut elämässäni melkoisen paljon ihania asioita, mutta myös kokenut menetyksiä.

Illan mittaan meidän aina niin reipas ja iloinen mies väsähti. Herra ei jaksanut leikkiä eikä ruokamaistunut. Vaikutti siltä, että Aleksi on tulossa kipeäksi. Ja näinhän se myös oli: pojalla oli kuumetta yli 39. Huoh, sitä äidin huolen määrää tuosta pikkuisesta. Yö menikin lääkkeen ja silittelyn voimin. Aamulla kuumetta oli edelleen ja iltapäivällä koimmekin melkoisen erikoisen lääkärikäynnin. Ensinnäkin päivystykseen mentiin vaan odottelemaan ilman ajanvarausta. Onneksi ennen meitä ei ollut kuin muutama muu. Vastaanotto oli omituisin mitä olen koskaan kokenut. Ymmärrän, että vastaanotossa ollut opiskelija ei tuntenut vielä talon tapoja ja häntä jännitti, mutta enemmän huomiota herätti miten vanhat hoitajat puhuivat ja käyttäytyivät, kun ilmottauduimme. Huh huh, itselleni ei tulisi mieleenkään puhua asioista potilaan kuullen. Lääkäri oli onneksi mukava ja asiantunteva. Harjoitteli poika otti pika cerpin ja mittasi kuumeen. Tulehdusarvot oli normaalit, mutta kuumetta oli 38,5. Lääkäri ei kuitenkaan saanut tehtyä diagnoosia. Tilannetta vaan seurattava, ja jos yleiskunto romahtaa on tultava näytille. Lääkäri epäili kylläkin influenssaa. Onneksi Aleksi on ollut sairastelusta huolimatta oma reipas itsensä ja juominen on maistunut. Lauantai-ilta otettiin sitten rauhallisesti ja ukko simahtikin jo ennen kahdeksaa masun pohjalla hieman puuroa. Seuraava yö meni jo paremmin ja aamulla herra oli jo lähes oma itsensä. Ruoka alkoi maistumaan mutta väsymystä oli edelleen ilmassa. Söimme mummolassa vielä ennen kotiin lähtöä ja Aleksia alkoi selvästi väsyttämään sillä pari tuntia meni kiukuten. Aleksi nukahtikin saman tien, kun auto starttasi pihasta ja nukkui kotiin asti. Kotona uskaltauduttiin pienelle happihyppelylle kotipihassa ja kuumeesta ei ollut tietoakaan. Minä kävin rääkkäämässä yläkroppaa salilla tunnin verran. Kotona odotti iltapuuhat ja ajattelin mitata vielä pojalta kuumeen: 38,2 jälleen. Yö nukuttiin ja valvottiin. Maanantai päivä menikin  yökkärit päällä kotona lepäillen ja piirrettyjä katsoen ♡ Isimies yllätti äidin täysin syntymäpäivälahjallaan: sain lisämotivaatiota urheiluun, sillä sain ihanan sykemittarin. Sen suuremmin ei syntymäpäiviä juhlittu, mutta viikonloppuna ajateltiin tehdä hyvää ruokaa ja olla perheen kesken. Saadaan myös Aleksin kummitäti meille yökylään ja lauantaina olisi tiedossa lastenkutsut naapurissa.

 Toivon mukaan pieni mies tervehtyisi mahdollisimman pian, että päästäisiin ulkoilemaan ja normaaliin arkeen kiinni.
-niina

Isoveli.

Niinpä niin, sana, jonka merkitystä en ehkä tule koskaan ymmärtämään saatikka sitten käyttämään. Aleksi tulee tämän kuun lopulla vuosi ja kolme kuukautta. Tänään käytiin neuvolassa ja itse olin siinä uskossa, että jälleen on piikkejä luvassa, mutta suureksi helpotukseksi ei ollutkaan. Seuraavat rokotteet saadaan vasta 4 vuoden ikäisenä, jipii! En ole kirjoitellut olevinaan kiireen, laiskuuden ja yksinkertaisesti aikaansaamattomuuden vuoksi. Käynkin kohtalaisen kovaa kamppailua sen suhteen, että jättäisin blogin kirjoittamisen kokonaan ja kirjoittelisin itselleni vain päiväkirjaa mullistavista asioista ja tapahtumista. Elämässä tapahtuu tällä hetkellä niin paljon hektisiä asioita, ettei blogin kirjoittaminen ole päälimmäisenä asiana mielessäni. Koulu, Aleksi, parisuhde, koti, liikunta ja nyyttisen odotus vie lähes tulkoon 24/7 ja jos sallittaisiin niin enemmänkin. Mutta ehkä tormistaudun ja pidän tietokonetta ja kameraa useammin esillä niin ehkä sitä tekstiäkin syntyy, tiedä tuota.

Mitä meidän tulevalle isoveljelle siis kuuluu? No herra potee ensimmäistä korvatulehdustaan, joka pamahti kerralla molempiin korviin. Yskä on niin kovaa, että tuntuu pojan keuhkojen lentävän välillä pellolle. Onneksi viime yö oli ensimmäinen ehjä yö moneen viikkoon. Hoidosta oltiin viime viikolla muutamia päiviä poissa, samoin tämä päivä. Toivon mukaan alkaa tauti hellittämään ja saadaan ukko vihdoin kuntoon <3

Taitoja tälle pienelle menijälle karttuu päivä päivältä vaan enemmän. Koneet on tällä hetkellä ehdton suosikki, varsinkin mopo ja päristely. Isin kanssa mopolla ajamista ei voita mikään ja herra haluaisikin viettää päivät pihalla. Aleksi osaa juosta jo aika vauhtia, syödä itse ja juoda mukista, kertoa jos johonkin tuli pipi, antaa hellyyttä ja myös vastaanottaa sitä. Sanoja tulee muutamia: äiti, isi, mopo, mummo, kakka, mutta juttua sitten senkin edestä. Aleksilla taitaa olla kehitettynä oma kieli jota ei aina osaa edes äiti tulkita; pääasia että höpinää riittää. Ruoka maistuu entiseen tapaan, herra syö varmaan kohta hoitopaikan vararikkoon. Unta riittää myös, lukuunottamatta kipeänä ollessa. Kotitöissäavustaminen on enemmän kuin mukavaa puuhaa, roskia viedään roskikseen, pyykkejä mätetään koneeseen ja sieltä pois ja autetaan välillä äitiä myös lattioiden pesussa.

Luonnetta tulee esiin enemmän ja enemmän. Herra on velmuilija ja kiltti, mutta tarpeentullen erittäin omapäinen ja äkkipikainen, keneltähän perittyä? Haleja ja pusuja jaetaan tiuhaan tahtiin. Kauppa reissulla lähetetään lentosuukkoja ja moikkaillaan tutuille ja tuntemattomille. Aleksi myös ihannoi muita lapsia, erityisesti hieman vanhempia. Ja tietysti niiltä otetaan mallia jokaiseen tekemiseen. Muuten meille kuuluu hyvää ja tiedän Aleksin olevan valmis kesällä koittavaan isoveljen rooliin ja pitävän siskosta/veljestä hyvää huolta. Äidin ja isin pieni hurmuri <3 Ja niinhän se vain menee, että lapset kasvaa kokoajan ja vielä sellaista vauhtia, ettei meinaa itse kestää perässä!

1+1=4

Lyhyellä matematiikalla laskettuna loppukesästä meidän perheessä on neljä jäsentä: äiti, isä, isoveli ja nyyttinen. Aleksista tulee siis pieni suuri isoveli ♡ Marraskuun lopulla olimme Aleksin kummitädin luona Lahdessa ja siellä sitten plussasin. Alkuun olo tuntui uskomattomalta ja epätodelliselta. Ostin toisen testin ja siihen ilmestyi haamu. Kuukautiset oli jo viikon myöhässä mutta ajattelin tuloksen olleen väärä. Aleksia kuitenkin odoteltiin vuoden verran, voiko olla mahdollista että tämä olisi näin nopeasti. Vaikka tulokas on enemmän kuin tervetullut oli asiassa hieman sulateltavaa. Kohta olenkin yhden sijaista, kahden pienen lapsen äiti.
Viikkoja on nyt 13+6 ja olo on ollut täysin erilainen kuin esikoiselta. Pahaaoloa ja väsymystä potenssiin ääretön. Vaikkakaan pönttöä en ole joutunut halailemaan kuin kerran. Tällä hetkellä olo alkaa kohenemaan mutta kaikki aika kun on hyväolo käytetään Aleksin kanssa olemiseen. Kohta vauva ei olekaan enää ainut vauva. Pahaolo alkaa olla mennyttä ainakin hetkeksi ja yltiöpäinen väsymyskin alkaa siirtyä takavasemmalle.

Ensimmäisessä niskapoimu-ultrassa kaikki oli hyvin ja yksi rauhallinen toveri köllötteli masussa. Isimies sanoikin, että ne on nuo tytöt jotka ovat rauhallisia eli ei epäilystä kumpaa mieltä isimies on tulokkaasta. Itselläni ei ole vahvaa tunnetta kummastakaan. Ultran jälkeen asia tuli entistä todellisemmaksi. Vaikka nyyttinen on erittäin tervetullut perheeseemme, on asiassa ollut sopeutumista. Toivotaan vaan, että kaikki menee hyvin ja, että Aleksi saa olla ylpeä isoveli ensi kesänä ♡ Itse olen perheeni ainokainen, kun taas mieheni sisaruksia laskettaessa ei kahden käden sormet riitä. Olen aina ollut tietoinen, että haluan ainakin kaksi lasta, jos vain se onni minulle suodaan. Noh nyt on haikara airways matkalla meille toistamiseen ja onni on sanoinkuvailemattoman suuri. Vaikkakin huoli raskauden kulusta sekä synnytyksestä painaa jo mieltä. Jännittävää on myös kuinka kaikki jälleen muuttuu, mutta tiedän meidän kaikkien sopeutuvan uuteen tulokkaaseen parhaalla mahdollisella tavalla! Nyt kuitenkin halimaan tuota "pientä" vauvaa, joka heräilee päiväunilta. Jos sitä suuntaisi ulkoilemaan, kun on noin ihana ilmakin.