Sairastelua.

Tosiaan Aleksille nousi perjantai päivänä korkea kuume ja loppua ei tunnu näkyvän. Vielä tänään nukkumaan käydessä oli 37,8 kuumetta. Tänään isimies käyttikin pienen potilaan yksityisellä lastenlääkärillä, sillä halusin mielenrauhan yskälle, jota on kestänyt jo lähes kolme viikkoa. Lääkäri ei kuitenkaan löytänyt keuhkoista rohinaa ja verikokeiden tulokset oli normaalit. Diagnoosina saatiin pitkittynyt influenssa. Ja toisaalta hyvä niin, ettei kyseessä ole infektioastmaa tai muuta sellaista. Kirosin omassa mielessäni, kun ei ollut otettu influenssa rokotusta, sillä ajattelin sen lisäävän sairastelua ja olen melko skeptinen rokoteohjelmien ulkopuolella olevia rokotteita kohtaan. Noh nyt on tämäkin koettu. Tämä viikko sitten vietellään näillä näkymin kotona ja minä käyn pakolliset tunnit koulussa. Isimies on onneksi iltavuorossa tämän viikon, joten hän pystyy olemaan Aleksin kanssa aamupäivät.
Tänään pieni potilas on ollut kyllä entistä väsyneempi. Äidin syli on ollut lempipaikka. Ruoka ei edelleen oikein maistu, mutta onneksi edes nesteitä menee. Tein välipalaksi meille tänään smoothiet ja Aleksi tykkäsi. Edes jotain proteenia. Ja jäätelöä maisteltiin myös. Taitaa kylmäruoka olla kipeänä parempaa. Täytyy vaan ihmetellä mieten tuo pieni duracell jaksaa olla iloinen ja touhukas kuumeesta huolimatta! Ihmeellistä. Toivon mukaan pikkuinen paranisi ja saataisiin oma ihana Aleksi takaisin <3Masuasukillakin taitaa olla kaikki kunnossa sillä olen tuntevinani hennon hentoja liikkeitä <3 ensi viikolla on onneksi neuvola niin pääsee kuulemaan nyyttisen sydänäänet jälleen! Nyt saunaan ja unille. Huomenna tiedossa lääkelaskukoe.

Pieni potilas.

#viikonloppu#mummola#synttärit

Perjantai aamuna startattiin Aleksin kanssa yllättäen kaksin kohti mummolaa. Isimiehellä työt sekä kaverin kolmekymppiset estävät meidän kanssa reissaamisen. Olipa ihana päästä mummolaan pitkästä aikaa. Hormonien jyllätessä ikävä äitiä on jatkuva ja sanoinkuvailemattoman suuri. Perjantai päivä ja ilta kului omassa mummolassani lähinnä syöden. Serkkuni perhe oli myös käymässä ja Aleksi pääsi leikkimään pikkuserkun kanssa, toinen pikkuserkku on vielä niin pieni ettei välittänyt muuta kuin sylistä ja maidosta. Päivällä käytiin leikkipuistossa laskemassa mäkeä ja kiikkumassa. Aleksi sai yskänkohtauksen, josta ei yksin kertaisesti meinannut tulla loppua. Vnetoline ei auttanut ja päiväunet oli katkonaiset. Illan kruunasi äidin ja mummin tekemä mansikkatäytekakku sillä APUA täytän maanantaina 25 vuotta! Pientä ikäkriisin poikasta havaittavissa mutta ei kummempaa. Olen kuitenkin saavuttanut elämässäni melkoisen paljon ihania asioita, mutta myös kokenut menetyksiä.

Illan mittaan meidän aina niin reipas ja iloinen mies väsähti. Herra ei jaksanut leikkiä eikä ruokamaistunut. Vaikutti siltä, että Aleksi on tulossa kipeäksi. Ja näinhän se myös oli: pojalla oli kuumetta yli 39. Huoh, sitä äidin huolen määrää tuosta pikkuisesta. Yö menikin lääkkeen ja silittelyn voimin. Aamulla kuumetta oli edelleen ja iltapäivällä koimmekin melkoisen erikoisen lääkärikäynnin. Ensinnäkin päivystykseen mentiin vaan odottelemaan ilman ajanvarausta. Onneksi ennen meitä ei ollut kuin muutama muu. Vastaanotto oli omituisin mitä olen koskaan kokenut. Ymmärrän, että vastaanotossa ollut opiskelija ei tuntenut vielä talon tapoja ja häntä jännitti, mutta enemmän huomiota herätti miten vanhat hoitajat puhuivat ja käyttäytyivät, kun ilmottauduimme. Huh huh, itselleni ei tulisi mieleenkään puhua asioista potilaan kuullen. Lääkäri oli onneksi mukava ja asiantunteva. Harjoitteli poika otti pika cerpin ja mittasi kuumeen. Tulehdusarvot oli normaalit, mutta kuumetta oli 38,5. Lääkäri ei kuitenkaan saanut tehtyä diagnoosia. Tilannetta vaan seurattava, ja jos yleiskunto romahtaa on tultava näytille. Lääkäri epäili kylläkin influenssaa. Onneksi Aleksi on ollut sairastelusta huolimatta oma reipas itsensä ja juominen on maistunut. Lauantai-ilta otettiin sitten rauhallisesti ja ukko simahtikin jo ennen kahdeksaa masun pohjalla hieman puuroa. Seuraava yö meni jo paremmin ja aamulla herra oli jo lähes oma itsensä. Ruoka alkoi maistumaan mutta väsymystä oli edelleen ilmassa. Söimme mummolassa vielä ennen kotiin lähtöä ja Aleksia alkoi selvästi väsyttämään sillä pari tuntia meni kiukuten. Aleksi nukahtikin saman tien, kun auto starttasi pihasta ja nukkui kotiin asti. Kotona uskaltauduttiin pienelle happihyppelylle kotipihassa ja kuumeesta ei ollut tietoakaan. Minä kävin rääkkäämässä yläkroppaa salilla tunnin verran. Kotona odotti iltapuuhat ja ajattelin mitata vielä pojalta kuumeen: 38,2 jälleen. Yö nukuttiin ja valvottiin. Maanantai päivä menikin  yökkärit päällä kotona lepäillen ja piirrettyjä katsoen ♡ Isimies yllätti äidin täysin syntymäpäivälahjallaan: sain lisämotivaatiota urheiluun, sillä sain ihanan sykemittarin. Sen suuremmin ei syntymäpäiviä juhlittu, mutta viikonloppuna ajateltiin tehdä hyvää ruokaa ja olla perheen kesken. Saadaan myös Aleksin kummitäti meille yökylään ja lauantaina olisi tiedossa lastenkutsut naapurissa.

 Toivon mukaan pieni mies tervehtyisi mahdollisimman pian, että päästäisiin ulkoilemaan ja normaaliin arkeen kiinni.
-niina