Mummilassa

Tultiin Aleksin kanssa sunnuntaina iltapäivällä äitini luokse. Satutin lähdön niin, että herra nukkui sopivasti sitten autossa muutaman tunnin päiväunet eli koko matkan kuului tasainen tuhina, unia jatkettiin vielä jonkin aikaa myös oman mummoni & pappani luona, jossa vietimme sunnuntai illan. Minua vähän jännitti miten se herra reissussa yönsä nukkuu, mutta eka yö menikin vallan mainiosta 21-06, yhdellä syötöllä. Muuten Aleksi on ollut iloinen oma itsensä ja jaksanut naurattaa mummia ja muita sukulaisia. Tänään syli on ollut kuitenkin paras paikka, johtunee herran pienestä räkäisyydestä. Ja kyllähän se syli sitterin tai lattian voittaa.

Ollaan vaunuiltu ja muutenkin ulkoiltu paljon.Tänään kävimme avaamassa Aleksille tilin, ei vaan yhtä vaan kaksi. Toiselle meillä vanhemmilla on käyttöoikeus, mutta toinen on sellainen tavoitetili jonka herra saa sitten aikanaan täysi-ikäisenä käyttöön. Sinne on hyvä keräillä rahaa. Samalla kävimme äitini kanssa kiertämässä hieman kauppoja ja kirpputoreja. Kyllähän sieltä jotain pientä lähti Aleksille mukaan. Oman mummoni ruokapatojen ääressä on ollut hyvä kasvatella ruokakumpua.. ihanaa kun ruoka on hyvää ja valmiiksi tehtyä, namsk! Tänään teimme kanasalaattia sekä ciabattaa iltapalaksi. Mummi lähti yövuoroon valvomaan, joten ollaan pojan kanssa kaksin ensi yö, toivottavasti nukkuu yhtä hyvin kuin viime yön. Taidetaan viihtyy täällä mummilassa ainakii vielä muutama yö, kotiin ei ole kiirus vaikka isi siellä oottaakin. Vaikka reissussa onkin rankkaa noin pienen vauvan kanssa, on mukava olla välillä jossain muualla kuin kotona. Sitten kun sinne taas palaa niin voi todeta: "Oma koti kullan kallis!".

ihania vaatteita KappAhlista

 


Aleksi kävi myös sunnuntaina ensimmäistä kertaa suihkussa, sillä mummilaan ei ole hommattu vannaa. Herra ei ollut moksiskaan ja nautti olostaan äitin sylissä <3 Tänään käytiin myös puntarissa ihan uteliaisuuttamme, että paljon Aleksi mahtaa painaa. Vaaka näyttikin komeaa 7,2 kilon lukemaa :) ensi viikolla neuvolassa saa sitten tarkan painon ja pituuden, herra saa myös 3 kk rokotteet.
Nyt vielä hieman salaattia ja eikun köllimään tuon pienen rakkauden viereen.

Kevät toi kevät toi..

..H&M toi ihanan paketin eilen postiin ja kaupungissa käydessä pääsin myös noutamaan sen. Tässä kuvia Aleksille tulleista vaatteista. Osa on kokoa 62cm, mutta autobody onkin jo 68cm. Tämä paketti ei kyllä ole ainut mikä postilaatikkoon on viime aikoina tipahtanut, olen nimittäin hullaantunut Me&I malliston vaatteista ja käytettyinä niitä onkin jo tullut ostettua ainakin kolme bodya ja neljät housut, tou. Ja ensi viikolla onkin kutsut mihin saa varautua.. Mutta eihän naisella voi olla koskaan liikaa vaatteita, joten ei myös lapsellakaan. Saattaa olla, että vaan viimesetkii rahat loppuu jos tuota menoa jatkaa mitkä rahat?

Toinen asia mistä tiedän, että kevät kolkuttelee jo kovasti ovelle on armoton sisustusvimma. Kävin hakemassa tänään maalikarttoja ja näytteitä tapeteista, sillä aiomme vaihtaa Aleksin huoneen vierashuoneeseen ja toisin päin, jotta poika pääsee nukkumaan omaan huoneeseen ja on lähempänä äitiä ja isiä, jos sattuu yöllä heräämään. Eihän tuo mies ymmärrä huoneen sisustuksen päälle vielä aikoihin mitään ja miehenä tuleeko koskaan ymmärtämäänkään :D mutta ikuisena perfektionistina haluan maalata tai tapetoida huoneen Aleksille sopivaksi. Isi ei oikein aina tykkää ideoista, kun vasta muutama vuosi sitten tapetoitiin ja maalattiin vierashuone. Mutta asiathan on tehty muutettavaksi :) Saa vaan nähdä millä aikataululla edetään. Luulen löytäneeni kuitenkin jo oikean värimaailman. Seuraavana onkin sitten reissu Kuopioon ja Ikeaan, että saadaan muutama lipasto ja muuta mukavaa ehdottomasti tarvittavaa tavaraa.

Malm lipasto, johon mahtuu hyvin vaatteita.

Expedit hyllykkö

Tällästa tällä kertaa, käytiin eilen Aleksin kanssa moikkaamassa kavereita kaupungissa ja sainkin idean lähteä EkaVauva -kerhoon pojan kanssa. Tulee nähtyä muita vauvoja ja samalla ite näen muita äitejä sekä kavereita <3 Herra ottaa päikkäreitä vaunuissa, joten äiti taitaa syödä ja siivota että päästään viikonlopun viettoon ja illalla kahvakuulailemaan.

Rentoa viikonloppua :)

Syödään, syödään..

Onkohan meille tulossa/menossa sellainen tiheän imemisen kausi. Herra tissittelee nimittäin jonkun verran. Eilen kävi yöunille heti 20.00 jälkeen ja oli syönyt illalla muutamaan otteeseen eikä lisämaito enää kelvannut, mutta heräsi jo 21.30 virkeimmillään. Katseli sängyssä olevaa mobilea ja minä kävin laittamassa tuttia, mutta silmät oli ammollaan kuin lautasantennit. No keinuteltiin sitten kiikkustuolissa jonkun aikaa ja Aleksi näyttikin jo ihan simahtaneelta, mutta kun siirsin omaan sänkyyn silmät rävähti jälleen auki. Itse päätin käydä myös tuolloin nukkumaan, kello oli ehkä 22.00. Sammutin valot ja herrakin nukahti tyytyväisenä omaan sänkyynsä.

Ensimmäinen yö oikeassa pinnasängyssä.

Isi tuli pelaamasta kiekkoa noin 23.00 ja heräsin siihen, herra önähteli unissaan ja päästeli kaasuja, mutta ei herännyt. Yöllä sitten muutaman kerran kävin nostamassa tuttia suuhun ja rauhoittuikin, mutta klo 03.00 otin viereen syömään yleensä meillä syödään ekan kerran vasta noin 05.00, siihen Aleksi sitten nukahti. Toisen kerran syötiin 05.00 kun isi lähti töihin ja vielä sitten 07.00. Ylös noustiin 09.00 aikoihin ja aloteltiin aamutouhut. Nyt herra vetää zetaa sitterissä <3

..olen lukenut jostain, että vauvoille tulee noin 3 kk ikäisenä tiheän imemisen kausi jolloin tissi saisi olla suussa 24/7.Tuleehan Aleksi ensi viikolla jo 3 kuukautta mihin aika oikein katoaa? Noh ehkäpä katsellaan vielä muutama yö millä mallilla mennään. Jos ei touhu muutu alotettaan vellitouhut; ehkäpä se täyttää sitten mahan paremmin. Tai annetaan lisämaitoo oikein kunnolla pullosta. Näillä mennään.

Ja jeij, tänään pääsee kahvakuulailemaan. Saa nähdä onko mamma hengissä tunnin jälkeen; kahvakuulat taitaa olla meikäläisen pahin painajainen :)
Loppuviikosta mennään Aleksin kanssa kaupunkiin kaiverruttamaan ristiäislahjoja, moikkaamaan Iisa tyttöä ja hänen äitiään sekä käymään muutaman muun kaverin luona. Ja sunnuntaina auton keula kohti mummolaa, jossa taidetaan ollakii useempi yö; kotona tulee turjotettua ihan liikaa.. Pitää ehkä sitten kertoa kunnon kuulumiset mummolan suunnalta!

-niina & Aleksi

Toveruutta

Miusta on ihanaa, että Aleksilla on jo nyt paljon kavereita vaikka se ei niistä vielä ite kovinkaan ymmärrä. Äitistä ainakii on kivaa, kun on tee seurana muita äitejä joiden kanssa vaihtaa kuulumisia. Vaikka arvostan paljon myös kaikkia niitä ystäviä kenellä ei lapsia olekaan. Välillä on ihan mukava puhuu jostain muustakin kun, että minkä väristä kakka oli tänään, imetyksestä ja vauvanvaatteista.
Mutta siis kavereille ja lähipiiriin on haikara tiputellut kesän-syksy-talven aikana toinen toistaan suloisempia otuksia, tyttöjä ja poikia. Mukava tietää, että kunhan mukelot vähän kasvaa niin on samanikäisiä leikkikavereita. Ja, että joku muukin on samanlaisessa tilanteessa kuin minä tai me: kaikki on uutta ja opetellaan/kasvetaan vanhemmiksi. Onhan Aleksille jo valmiiksi katsottuna "morsian" ;)
Toissa päivänä meillä vieraili sairaalan huonekaveri sekä hänen poikansa. Uskonkin että pojista tulee vielä hyviä kavereita. Tässä muutama ihana kuva toveruuksista:

Albert & Aleksi, pojat totisina.

Aleksi & Iita

Tänään vaihdettiin sitten herralle oikea pinnasänky, saa nähdä miten Aleksia ensi yönä nukuttaa. Aiemmin herra nukkui mieheni kotoa tuodussa perintösängyssä oikea sairaalan sänky, siinä on nukkunut ensimmäiset kuukaudet myös mieheni sisarukset ja hän itse. Äkkiä se pieni mies kasvaa, kohta se nukkuu jo isojen poikien sängyssä. Tuntui vaan että ukkeli katoaa niin isoon sänkyyn, mutta tuollahan tuo on kohta tunnin nukkunut ja tuhissut tyytyväisenä. Sängyn vaihdosta sain myös idean sitten vaihtaa koko huushollissa järjestystä. Järjestys on jo mielessä, mutta toteutus jääköön huomiselle. Aleksin huoneessa pitää myös pyöräyttää huonekaluja ympäri. Nyt lämpimät voileivät ja cocis, kiitos & nam.

Rytmittääkö?

..No johan rytmittää. Meillä alkaa olla jo pientä rytminpoikasta pikku Aleksin kanssa, on ollut jo useamman viikon ajan. Aamulla heräillään joskus 8-9 aikaan ja köllitään vielä jokunen aika sängyssä (isi on yleensä jo lähtenyt töihin kukonlaulun aikaan). Sitten onkin aamupesujen vuoro ja herra saa päivävaatteet päälle. Sitten seurustellaan ja naureskellaan, otetaan ehkä pienet tsemppiunet ja syödään. Noin 12 aikaan Aleksi käy päiväunille joko vaunuihin tai sisälle, jos pakkanen paukkuu. Meillä on onneksi lasitetut kuistit, joissa voi nukkua vaikka vähän kovemmallakin pakkasella, sillä tuuli ei käy ja on vähän lämpimämpää. Yleensä satutan vaunulenkin juuri päiväuniaikaan niin poika vetelee sikeitä sitten siinä samalla. Aleksi nukkuu yleensä 2-3 tunnin päiväunet, jonka jälkeen heräillään melko hyväntuulisena. Sitten isi tuleekin töistä kotiin.

Iltapäivästä alkuiltaan on hieman hämärämpää aikaa ja mennään lähinnä fiilispohjalta: syödään kun on nälkä ja nukutaan kun nukuttaa. Kahdeksan maissa kuitenkin alkaa meillä iltatoimet ja vaihdetaan yökkärit päälle, vähennetään valoja ja telkkarikin vaimennetaan hiljemmalle, ja otetaan tietysti maitoa. Keskiviikot ja lauantait ovat kylpypäiviä ja niistä herra nauttii. Aleksi nukahtaa yleensä noin 20-21 aikaan välillä syliin, välillä sohvalle. Nyt ollaan menty muutama ilta niin, että herra viedään omaan sänkyyn ja nukahtaa sinne. Jää hieman äitille & isillekin yhteistä aikaa.

Kylvystä tulossa.

Yöllä herätään syömään yleensä kerran (joskus 4-5 aikaan) jolloin herra jää sitten viekkuun nukkumaan. Sitten ollaankin taas aamussa ja päivä lähtee käyntiin aamuaskareilla. Eli meillä menee aika hyvin pitäisi ehkä koputtaa puuta. Toivon mukaan myös sama rytmi jatkuisi!

Ulkoilemaan lähdössä.

Muuten viime viikko ja viikonloppu menikin ulkoillen, muita vauvoja treffaten (pienempiä ja isompia), hyvin syöden sekä Aleksin kummin luona vieraillen.

Pikku-ukon ristiäiset

Eilen meillä vietettiin pikku-ukon ristiäisiä. Nimekseen herra sai Aleksi Eeli Benjamin <3 Nimistä sen verran, että isi keksi Aleksi nimen jo sairaalassa vaikka itse olin aina vannonut, että jos poika tulee niin hänestä tulee Leo tai Luca toisin kävi. Eeli nimi tulee rakkaalta papaltani. Benjamin nimeen liittyy tarina, sillä aloimme kutsua poikaa omaperäisesti "Pentiksi". Nimi tarttui myös kavereidemme suuhun, joten halusimme säilyttää Pentti nimen pojalla jossain muodossa, mutta itse en suostunut oikeaan Pentti nimeen joten teimme siitä modernin version eli Benjamin.

Aleksi Eeli Benjamin <3

Nimi Aleksi juontaa juurensa kreikan nimestä Alexandros (ihmisen puolustaja), kreikan kielessä nimi merkitsee auttajaa, puolustajaa. Eeli on peräisin korkeutta tarkoittavasta heprean sanasta. Benjamin nimi on peräisin myös hepreasta ja tarkoittaa oikean käden poikaa tai onnenpoikaa. Aleksi onkin oikea onnenpoika <3

Kutsut tein itse ja tuossa lopputulos.

Vieraita meillä oli noin 20. Aleksin kummit, isovanhemmat molemmiltapuolilta, minun isovanhemmat sekä minun siskoni. Juhlat pidettiin meillä kotona, joka olikin oikea paikka tällaisiin juhliin. Tarjottavana oli monenlaista syöminkiä: kala sekä kinkku voileipäkakut, täytekakkuja, pätkiskakku, kinkkupiirakkaa, karjalanpiirakoita, pasteijoita, pullaa, lusikkaleipiä sekä dominopalleroita en muista oikee nimeä. Ristiäiset olivat mielestäni onnistuneet ja itkuilta ei vältytty; olihan ne Aleksin ensimmäiset juhlat. Herra oli kiltisti, niinkuin yleensä, nukkui lähes koko kasteen ajan isin turvallisessa sylissä. Kummieja Aleksi sai neljä kappaletta: Minun hyvän ystävän, minun serkkuni, mieheni hyvän ystävän sekä mieheni siskon. Tiedämme, että heiltä poika saa tukea ja turvaa, kun sitä tarvitsee.

Kummin, vanhemmat & Aleksi.

Paketteja tuli niin pehmeitä kuin kovia. Aleksi sai peräti neljä säästöpankkia: kuplavolkkarin, mönkijän, kleinbussin sekä veturin; oikein poikien unelmalahjoja, tuleekohan pojasta isona rahamies. Sitten tuli vielä kuvakehys, johon saa kaiverruksen, vaatteita, rahaa sekä ihanat aterimet, joihin siskoni on tehnyt itse helmet.

Kastepöytä.

Kahvipöytä kakkuja pullollaan.

If I ain`t got you.

Kuten jo otsikko kertoo: If I ain`t got you. Vapaasti käännettynä Jos minulla ei olisi sinua.. Viitaten pieneen poikaamme Aleksiin. Ilman häntä elämä olisi melko tyhjää ja erilaista. Vaikka olen ollut äiti tälle pienelle ihmeelle vasta muutaman kuukauden verran, tuntuu elämäni ihanalta <3 Kiitos siitä pojan syntymän, ihanan miehen, kodin, ystävien ja perheen.

Tässä hieman taustoja itsestäni ja pojastamme: Olen kohta 24-vuotias lähihoitaja opiskelija, olen myös valmistunut matkailun restonomiksi. Avomieheni kanssa olemme olleet yhdessä kohta jo viisi vuotta. Noihin vuosiin on mahtunut paljon iloa ja kyyneleitä. Olemme kokeneet menetyksiä, mutta olemme myös saaneet paljon. Parhain ja odotetuin lahja oli poikamme odotus ja hänen syntymänsä <3

Aleksi ilmoitteli tulostansa noin vuosi sitten, kun tikkuun ilmestyi ihmeelliset kaksi viivaa. Noita testejä, kun oli tehty vuoden verran ilman minkäänlaista vastausta. Onni oli aluksi hiljaista ja hieman peloittavaa, mutta todellista. Raskausaikani meni todella hyvin, ilman pahoinvointeja tai liikoja raskauskiloja.

Poika syntyi pitkän synnytyksen (31 tuntia) jälkeen ti 30.lokakuuta 2012 klo 10.51 ilokaasun ja epiduraalin voimin. Loppujen lopuksi lääkäri joutui käyttämään myös imukuppia, sillä herra oli tulossa maailmaan viistotarjonnassa ja omat voimani oli ihan loppu rankan yön jäljiltä. Elämä heitti kärrynpyöriä jo synnytyssalissa, eikä kyyneleiltä vältytty. Painoa herralle oli kertynyt 3630g ja pituutta 52cm. Kotiin päästiin vasta lauantaina, sillä poika sai valohoitoa ja muita arvoja seurailtiin.

Aleksi vielä minun masussa.

Ylpeä isi <3

Murunen päivän vanhana.

Elämä kotona on ollut uutta ja mielenkiintoista, onhan kaikki ihan uutta. Aluksi yöt meni hieman mahaa itkien, mutta nykyisin meillä nukutaan 7-8 tuntia putkeen yössä ja syödään kerran tai kaksi. Aleksi on erittäin tyytyväinen pienen pojan alku ja seurailee jo kovasti. Hymyjä väläytellään ja nauru raikaa koko talossa. Enempää onnellisempi ei voisi olla <3

-Niina

Uusi vuosi, uusi blogi.

Tättärää, vihdoin otan itseäni niskasta kiinni ja aloitan jo pitkään miettimäni blogin kirjoittamisen. Pääosassa jutuissani on maailman ihanin poika, ehkä siellä täällä myös postauksia kodista, parisuhteesta ja pienestä kauniista elämästä yleensäkin. Viime vuosi oli ihanaa ja ikävää aikaa mutta uskon, että vuosi 2013 tuo paljon ihania sekä uusia asioita elämääni. Onhan tuo pieni mies, joka kasvaa ja oppii uutta päivittäin <3

Tällä on hyvä jatkaa ja toivon mukaan kirjoittamisen into kestää, parempi vai sanoisinko pahempi puolisko oli hieman eri mieltä koko blogin perustamisesta, mutta kirjoitankin lähinnä itseäni ja muistoja varten. Mutta jos joku on kiinnostunut lukemaan meidän elämästä, joka pyörii lähinnä vauvantuoksuisien hetkien ja kakkavaippojen vaihdon ympärillä, niin eikun lukemaan vaan. Kommentteja otetaan myös vastaan :)
Kuvia lisäilen enemmän pojasta, kodista ja milloin mistäkin sitten kun boggaaminen alkaa luonnistumaan paremmin. Tässä kuitenkin nyt muutama kuva meidän pienestä perheestä <3

-maukka