Toveruutta

Miusta on ihanaa, että Aleksilla on jo nyt paljon kavereita vaikka se ei niistä vielä ite kovinkaan ymmärrä. Äitistä ainakii on kivaa, kun on tee seurana muita äitejä joiden kanssa vaihtaa kuulumisia. Vaikka arvostan paljon myös kaikkia niitä ystäviä kenellä ei lapsia olekaan. Välillä on ihan mukava puhuu jostain muustakin kun, että minkä väristä kakka oli tänään, imetyksestä ja vauvanvaatteista.
Mutta siis kavereille ja lähipiiriin on haikara tiputellut kesän-syksy-talven aikana toinen toistaan suloisempia otuksia, tyttöjä ja poikia. Mukava tietää, että kunhan mukelot vähän kasvaa niin on samanikäisiä leikkikavereita. Ja, että joku muukin on samanlaisessa tilanteessa kuin minä tai me: kaikki on uutta ja opetellaan/kasvetaan vanhemmiksi. Onhan Aleksille jo valmiiksi katsottuna "morsian" ;)
Toissa päivänä meillä vieraili sairaalan huonekaveri sekä hänen poikansa. Uskonkin että pojista tulee vielä hyviä kavereita. Tässä muutama ihana kuva toveruuksista:

Albert & Aleksi, pojat totisina.

Aleksi & Iita

Tänään vaihdettiin sitten herralle oikea pinnasänky, saa nähdä miten Aleksia ensi yönä nukuttaa. Aiemmin herra nukkui mieheni kotoa tuodussa perintösängyssä oikea sairaalan sänky, siinä on nukkunut ensimmäiset kuukaudet myös mieheni sisarukset ja hän itse. Äkkiä se pieni mies kasvaa, kohta se nukkuu jo isojen poikien sängyssä. Tuntui vaan että ukkeli katoaa niin isoon sänkyyn, mutta tuollahan tuo on kohta tunnin nukkunut ja tuhissut tyytyväisenä. Sängyn vaihdosta sain myös idean sitten vaihtaa koko huushollissa järjestystä. Järjestys on jo mielessä, mutta toteutus jääköön huomiselle. Aleksin huoneessa pitää myös pyöräyttää huonekaluja ympäri. Nyt lämpimät voileivät ja cocis, kiitos & nam.