Ihmeelliset kaksi viivaa

Tasan vuosi sitten tikkuun ilmestyi ihmeelliset kaksi viivaa ja plussattiin, Aleksi päätti vihdoin ilmoittaa tulostansa. Olo oli mitä ihmeellisin, sekavin, iloisin, surullinen, outo, rakastunut, uskomaton, jännittynyt..mitä näitä yleisiä ensi reaktioita nyt on. Ensimmäisenä ajattelin, että ei voi olla totta, meistä tulee äiti & isi jollekin pienelle ja niin viattomalle ihmiselle. Suuri haave alkaa vihdoin toteutumaan <3 Alku onni oli kuitenkin pelokasta, sillä vauvaa oli toivottu jo pitkään ja mitä jos jotakin sattuisikin.

Mini murunen <3

Kaikki kuitenkin meni niin kuin pitikin ja nyt meillä on jo iso poika, ensi viikolla 4 kuukautta. Aleksin lempipuuhia on tällä hetkellä nauraa omalle peilikuvalle, höpötellä niitä näitä, seurustella ja nauraa, työntää kaikki mahdollinen suuhun sekä yrittää enemmän kuin tarpeeksi kääntymistä selältä mahalleen. Tuohon kääntymiseen ei varmaankaan mene enää kauan,on niin tomeraa yritystä :) Olemme alkaneet käymään kerhoissa oikein urakalla, joka maanantai käydään kylällä omassa perhekerhossa ja tällä viikolla aloitimme Eka vauva -kerhon, joka on aina torstaisin. Mukavaa vaihtelua arkeen ja Aleksi tykkää. Nyt herra tuhisee jo yöunilla, viime yö oltiinkin Aleksin kummin luona koko perhe yötä. Äitillä oli vapaa ilta ja olin viettämässä kaverin synttäreitä. Siitä ja viikonlopun kuulumisista taidan kirjoittaa huomenna oman postiksen. Nyt kuitenkin saunaan ja sitten moikkaamaan nukkumattia. Öitä!

Leikki hetki isin kanssa