6 kuukauden ikäinen rakkaus

Hurjaa meidän pieni nöpönenä "Pena" Aleksi on ehtinyt jo puolen vuoden ikään ja äiti ei ole ehtinyt edes huomata miten nopeasti aika on kulunut! Toinen samanlainen puolisko niin saadaan viettää herran 1-vuotis syntymäpäiviä. Rakkaus tuota pientä ihmettä kohtaan kasvaa päivä päivältä ja voi sitä ylpeyden määrää, mitä äiti ja välillä myös isikin  tuntee, kun Aleksi on oppinut jotain uutta. Taidon ei tarvitse olla suuri, mutta onni koostuu nykyisin pienistäkin asioista.

Aleksi on kehittynyt ja kasvanut hurjasti. Meillä on ensi tiistaina neuvola, joten sitten päivittelen neuvolakuulumisia, sekä kirjoittelen meidän päivärytmistä. Aloiteltiin soseiden maistelu oikein kunnolla 5 kuukauden iässä. Ruoka ei meinannut oikein maistua sitterissä nököttäen. Aleksi sai kuitenkin oman syöttötuolin ja kappas ruoka uppoaa paremmin kuin hyvin. Kukapa sitä tahtoisi lattialla syödä? Ollaankin nyt syöty jo lähes kaikkia suositeltuja kasviksia sekä puuroa. Ehkäpä ensi viikolla maistellaan jo myös lihaa. Meille on kehittynyt jo melkolailla vakiintunut ruokailurytmi. Ehkäpä myös levottomat yöt loppuisi, jos hampaat puhkeaisivat! En tahtoisi valittaa, mutta nuo kuuluisat levottomat yöt vievät kyllä kaiken ylimääräisen energian. Koti on ollut tämän viikkoa ihan laiminlyöty, tai sille ainakin tuntuu. Olen itsekin ollut äreä ja herkkä johtuen väsymyksestä. Mutta asiat voisi olla huonomminkin, joten en jaksa marmattaa liikaa. Herra on oppinut myös sijoittamaan omat varpaansa suuhun. Näky on huvittava, kun äheltää pienen pieniä varpaitaan kohti suuta.

Tissi on kuitenkin edelleen kova sana ja maitoa onneksi vielä riittää enemmän kuin hyvin. Aleksi on oppinut myös taputtamaan nätisti. Käsi osuu milloin pöytään ja milloin omaan jalkaan. Aamut alkaa nykyisin lähes poikkeuksetta taputtamalla. Aleksi yrittää myös kovin tehdä hampaita alas. Nyrkki tai sormet sekä lelut ja milloin mitäkin on kokoajan suussa. Ikenet on jo ihan valkoiset ja reiät valmiina legoille.

Aleksi on nyt harrastanut liikkumista noin kuukauden ajan pakki päällä. Yritys on enemmän kuin kova päästä eteenpäin, mutta minkäs teet kun kroppa ei vaan suostu menemään eteenpäin. Sitten meneekin hermo, kun ei yllä ottamaan lelua. Tänään Aleksi kuitenkin keksi mennä konttausasentoon! Jaiks, kohta se oikeasti lähtee liikkeelle ja sitten sitä ei pidättele mikään. Jos äidin mielipidettä kysytään, niin liikkeelle lähdöllä ei ole mikään kiire, mutta toisaalta onhan se mukavampaa kesällä tutkia nurmikkoa kuin kellottaa vain paikallaan.

Aleksi osaa myös väläyttää mitä ihanimpia ilmeitä, milloin illistetään ja milloin nauretaan niin, että ikenet näkyy. Tuota rakkautta ei kyllä voita mikään <3

Tämä päivä ollaan tehty pihahommia, kiitos hyvän sään. Piha on haravoitu, kukkapenkit laitettu kesäkuntoon, terassi öljytty sekä purettiin vanha puuliiteri tontin rajalta. Pääsin myös pitkästä aikaa salille tekemään hieman peppu treeniä ja voih, mikä ihana tapa aloittaa viikonloppu. Huomenna tiedossa naapurissa kiven mättämistä talkoo hengessä. Nyt kuitenkin nukkumaan! Iloista viikonloppua.

-Niina