Tuplien hoitoa.

Lauantaina saatiin Aleksin kaveri Iita meille yökylään. Tovereilla on ikäeroa 2,5 kuukautta ja olemme tekemisissä lähes päivittäin. Silti jostain kumman syystä minua jännitti neidin tulo, vieläpä yökylään. Noh toverit touhuilivat ja leikkivät yhdessä piiloa ja autoilla. Puuro syötiin hieman sotkuisella meiningillä, onneksi oltiin varaudutti kahdella syöttötuolilla. Lämmitettiin sauna ja kaverukset räkättivät kilpaa lauteilla. Tähän mennessä itkuista eikä ikävästä ollut tietoakaan. Nukkumaanmeno olikin oma shownsa. Aleksi nukkui omassa huoneessa ja Iitalle tehtiin peti matkasänkyyn vierashuoneeseen. Molemmilla taisi kuitenkin olla unihiekkaa jossain muualla kuin silmissä. Toisen rauhoittuessa, toinen alkoi riekkua ja itkea, sama homma toisin päin. Aleksi luovutti ensin ja Iita lähes heti Aleksin jälkeen. Täydellinen hiljaisuus saatiin mökkiin vasta hieman ennen kymmentä. Yön onneksi molemmat nukkuivat lähes kokonaan, tai no Iita nukkui ja Aleksi önähteli muutamaan otteeseen.

Aamulla herättiin jo puoli seitsemäm maissa ja köllöteltiin sängyssä koko poppoo. Iita ja Aleksi viihdytti toisiaan ja nauraa rätkätti kilpaa. Iitan äityli tulikin hakemaan tyssin ennen puolta päivää kotiin. Mukavaa oli ja Ale tykkäsi, kun oli kaveri kylässä <3 Iltapäivästä käytiinkin PikkuÄssässä sekäjoululahja ostoksilla. Ja täytynee sanoa, että hatun nosto kaikille tuplien ja triplojen vanhemmille! Jos yhden kanssa on väliin haastavaa, vaikea kuvitella millaista se on, jos touhottajia on kaksi tai kolme. Ja edelleen ärsyttää puhelimella räpsityt kuvat, en vain edelleenkään ole saanut Picasaa pelittämään uudella koneella.