Purkissa on.

Nimittäin kuuden viikon kuntoutumisen tukemisen harjoittelu. Ja edessä kiitää lähes kolmen kokonaisen viikon loma, jau! Tervemenoa väsymys, kiukku ja laiskuus, tervetuloa aktiivinen, seurallinen oma itseni. Luvassa siis toivon mukaan jonkin sortin seuraelämää. Ja mikä parasta joulun tuoksua ja odotusta. Kuusi viikkoa meni kuin siivillä, opin paljon ja paljon jäi vielä oppimatta. Ihana työpaikka ja kannustava työyhteisö kera kotiväen joustavuuden kerää pisteet. Nyt myö alen & isimiehen kanssa hiljennytään joulun odotukseen. Luvassa syömistä ja nukkumista. Huomenna kuitenkin luvassa vielä joululahjojen metsästystä ja siivousta. Saadaan ekaa kertaa myös oikea joulukuusi koristamaan olohuonetta ♡

Valtakunnassa siis kaikki hyvin, vaikka hieman hiljaiseloa ollaan eleltykin. Jos olisin oikein ahkera voisin kirjoitella myös meidän pienen miehen kuulumisista, jolla alkaa muodostua jonkin sortin tempperamentti keltähän lie perinyt tämän ihanan heikko hermoisuuden ;)

Kuopiossa joululahjaostoksilla.

30. lokakuuta

Olen aloittanut tämän tekstin kirjoittamista ehkä noin kymmenisen kertaa ja aina se jää kesken en saa siirrettyä kuvia koneelle, aika ei riitä..ainahan tekosyitä keksii.
Aleksin 1-vuotis syntymäpäiviä vietettiin marraskuun alussa kauheaa, että saan oikeasti vasta nyt kirjoitettua kemuista jotain. Noh parempi myöhään kuin milloinkaan. Juhlat pidettiin meillä kotona ja vilinää & vilskettä ei näistä juhlista puuttunut. Nopeasti laskettuna meillä taisi kaiken kaikkiaan käydä 40 henkeä. Meillä kävi mummit, papat, isomummi, isopappa, kummit sekä naapureita ja ystäviä. Huoh onneksi syntymäpäivät eivät ole kuin kerran vuodessa! Teemana oli Autot. Sankari tykkäsi olla huomion keskipisteenä, ja Aleksi meni muiden lasten mukana kuin isokin poika. Lahjapaperit oli ehkä mukavampia kuin itse niiden sisällöt, vaikka poika rakastaa uusia lelujaan ja kirjoja. Lahjoja kertyi aikamoinen pino: kirjoja, pulkka, lapio, vaatteita, auto, rakennuspalikoita, muki kuvalla varustettuna, lastenlaulu levy, mopo sekä potkuauto, ja merirosvoteltta. Tarjottavia meillä oli suunnitellusti täytekakusta voileipäkakkuihin sekä pieniin naposteltaviin ja pikkuleipiin. Kerrankin osattiin leipoa niin ettei tarjottavista jäänyt yli kuin pieni täytekakun palanen ja muutama keksi. Aleksikin pääsi maistamaan kakkua ja muita herkkuja. Vaikka juhlat kestivät lähes koko päivän, ei pientä sankaria juurikaan kiukuttanut tai väsyttänyt. Väsymys iski niin äitiin kuin poikaankin illalla ja unta ei tarvinnut etsiä.

Juhlahumua.

Seuraavana päivänä noustiin hyvissä ajoin ihmettelemään uusia leluja ja leikkimään niillä. Pakko myöntää, että suurimmiksi suosikeiksi muotoutuivat merirosvoteltta, traktorikirja sekä rakennuspalikat. Pulkkakin on kokenut jo testiajot pihamaalla ja sehän on mukavaa puuhaa. Veikkaampa ettei Aleksin seuraavat syntymäpäivät ole näin isot kemut tai no vannomatta paras! Ehkä parempi miettiä niitä sitten vuodn päästä uudestaan. Yksi etappi on pojan elämässä saavutettu ja äiti & isi on ihmeissään miten tuo pieni mies kasvaa ja kehittyy vaan lisää ja lisää. 1 vuosi, hurjaa.

Viikonloppu Lahdessa.

Välietappi.

Perjantaina matkattiin ensimmäistä kertaa Aleksin kanssa kahdestaan pidemmän matkan päähän. Päämääränä oli Lahti, ja viikonloppu Aleksin kummitädin luona. Äitiä hieman jännitti noin pitkä matka toverin kanssa, jonka lempipuuhiin ei kuulu nykyisin autossa istuminen varsinkaan selkä menosuuntaan päin. Avarin mielin lähdettiin matkaan Aleksin päiväunien aikaan. Ajattelin, että kiirettä ei ole ja matkaa tehdään juurikin Alen ehdoilla. Ensin tuli Juva, sitten Mikkeli, auton takapenkiltä kuului pienen pientä öninän ja tuhinan sekoitusta. Päätin, että pysähdytään Kuortissa ja syödään välipalaa. Kuortin abc:llä syötiin ja vaihdettiin vaippaa. Matka jatkui ja loppumatka sujuikin hyvin Muumi levyä kuunnelllen. Tähän pitää sanoa, että jännitin aivan suunnattomasti ajomatkaa, sillä minä en todellakaan ole ajellut  missään moottoriteillä. Ylitin kuitenkin itseni jopa ohittamalla muutamia autoja ja nostaessani mittarilukemaa yli 100. Perillä meitä odotti E-kummi ja hänen ihanat koirat :)
Perjantai ilta menikin kaupassa käyden ja tortillloja väsäillen. Aleksi jaksoi remuta koirien kanssa ja vetää niskavilloista. Yön jätkä nukkui yllättävän hyvin siihen nähden, että matkasänky ja vieraspaikka olisivat saattaneet viedä herran unet kauas pois. Lauantai aamuna käveltiin reipas tunnin lenkki pitkin poikin Lahden katuja. Päivällä käytiin olevinaan ostoksilla, tai no ei sieltä muuta tullut ostettua kuin sukkia ja muutama hihaton body Alelle. Herralla on niin paljon paitoja, että hihaton body on mielestäni hyvä olla paidan alla ettei selkään käy kylmä. Käytiin myös nauttimassa kahvi-kakao-sämpylät Pressossa Aleksin nukkuessa rattaissa. Alkuillasta paistettiin torttuja ja juotiin glögiä, vietettiin pieni muotoisia pikkujouluja. Ale otti vielä pienet unet sillä oikeat päiväunet jäivät lyhyeksi. Illalla kävimme vielä pienellä kävelyllä ja leikkipuistossa,joka oli Aleksin mielestä enemmän kuin kivaa. Herran ollessa jo yöunilla oli meillä ystävillä aikaa höpötellä ja syödä hieman lisää torttuja sekä suklaata.
Sunnuntaina kotimatka alkoikin hyvissä ajoin heti lounaan jälkeen ja kas kummaa Ale nukkui Savonlinnaan saakka eli lähes koko matkan, josta poimimme isimiehen kyytiin.
Kiitos ihanalle kummitus tädille mahtavasta ja yllätyksellisestä viikonlopusta! Nyt vielä iltavuoroon ja sitten vietetäänkin parin päivän vapaita. Adios!

Aleksi & kummin koirat <3

Kotihoitoa.

Aloitin viikko sitten maanantaina kuntoutumisen harjoittelun kotipalvelussa. Jännitystä ei maanantai aamuna juurikaan ollut, sillä tiesin kaverini olevan ohjaajistani toinen. Odotukset kotipalvelua kohtaan kuitenkin olivat tyyliin: ikäihmisille lääkkeiden jakoa sekä seuran pitämistä, lisänä vielä sanoinkuvaamaton kiire.
Viikko takana ja voin kertoa, että metsään meni niin, että rytisi. Koskaan ei pitäisi yleistää mitään, sillä jokaisessa työpaikassa on omat tapansa toimia ja työskennellä. Tottahan se on, että suurin osa asiakkaista koostuu ikäihmisistä ja heidän erilaisista avun tarpeista (pesuja, tiskausta, lääkkeiden antoa, kaupassa käyntiä ja jutustelua), mutta paikkakunta, jossa harjoitteluani suoritan on pieni kirkonkylä, jolloin asiakkaina on myös esimerkiksi lapsiperheitä ja vammautuneita, alkoholisteja ja mielenterveysongelmaisia.

Viikon jälkeen voin sanoa tykkääväni todella paljon. Työkaverit ja yhteisö on mukava ja minut on otettu hyvin vastaan. Olen päässyt näkemään ja tekemään kaikkea. Ja oppinut paljon uutta! Odotan jo tulevia päiviä innolla ja tulevaa viikkoa. Viikko tosiaan takana ja viisi vielä vai pitäisikö sanoa enää jäljellä. Aika menee niin älyttömän nopeasti. Tämä tuntuu siltä missä voisin tulevaisuudessa työskennellä.
Joustavat ohjaajat antavat mahdollisuuden myös siihen, että ollaan saatu mieheni kanssa vuorot yksi yhteen sovitetuksi. Iltavuoroja, kun ei yleensä tehdä kuin yksi viikossa jolloin isimies sitten on aamuvuorossa. Katsoin juuri vuorojani ja Aleksille tulee mukavasti ainakin yksi vapaa päivä hoidosta joka viikko. Se on hyvä, sillä aamuvuoro päivinä poika joutuu menemään hoitoon silmät ristissä jo puoli seitsemään ja olemaan neljään. Mutta nyt olemme saaneet monena päivänä viedä vasta kymmeneltä ja haettu Aleksi neljältä. Rankkaahan tälläiset muutokset on itse kullekin, mutta Aleksi on sopeutunut todella hyvin ♡

Ensi viikonloppua odotellaan meillä jo innolla. Perjantaina suuntaamme Aleksin kanssa viikonlopun viettoon pojan kummin luokse Lahteen. IHANAA! En malta odottaa tyttöjen juttuja, shoppailua, ulkoilua sekä hyvää ruokaa eikä kiire minnekään. Ja Aleksi pääsee paijaamaan kummin kahta pientä koiraa, Ale rakastaa näitä tovereita! Ensin kuitenkin hoidetaan tämä viikko kunnialla pakettiin. Mukavaa viikkoa kaikille tasapuolisesti :)

Tuplien hoitoa.

Lauantaina saatiin Aleksin kaveri Iita meille yökylään. Tovereilla on ikäeroa 2,5 kuukautta ja olemme tekemisissä lähes päivittäin. Silti jostain kumman syystä minua jännitti neidin tulo, vieläpä yökylään. Noh toverit touhuilivat ja leikkivät yhdessä piiloa ja autoilla. Puuro syötiin hieman sotkuisella meiningillä, onneksi oltiin varaudutti kahdella syöttötuolilla. Lämmitettiin sauna ja kaverukset räkättivät kilpaa lauteilla. Tähän mennessä itkuista eikä ikävästä ollut tietoakaan. Nukkumaanmeno olikin oma shownsa. Aleksi nukkui omassa huoneessa ja Iitalle tehtiin peti matkasänkyyn vierashuoneeseen. Molemmilla taisi kuitenkin olla unihiekkaa jossain muualla kuin silmissä. Toisen rauhoittuessa, toinen alkoi riekkua ja itkea, sama homma toisin päin. Aleksi luovutti ensin ja Iita lähes heti Aleksin jälkeen. Täydellinen hiljaisuus saatiin mökkiin vasta hieman ennen kymmentä. Yön onneksi molemmat nukkuivat lähes kokonaan, tai no Iita nukkui ja Aleksi önähteli muutamaan otteeseen.

Aamulla herättiin jo puoli seitsemäm maissa ja köllöteltiin sängyssä koko poppoo. Iita ja Aleksi viihdytti toisiaan ja nauraa rätkätti kilpaa. Iitan äityli tulikin hakemaan tyssin ennen puolta päivää kotiin. Mukavaa oli ja Ale tykkäsi, kun oli kaveri kylässä <3 Iltapäivästä käytiinkin PikkuÄssässä sekäjoululahja ostoksilla. Ja täytynee sanoa, että hatun nosto kaikille tuplien ja triplojen vanhemmille! Jos yhden kanssa on väliin haastavaa, vaikea kuvitella millaista se on, jos touhottajia on kaksi tai kolme. Ja edelleen ärsyttää puhelimella räpsityt kuvat, en vain edelleenkään ole saanut Picasaa pelittämään uudella koneella.

Isänpäivä.

Alkuun täytyy mainita, että olen sitä mieltä, että tällainen päivä on joka päivä. Mutta me mentiin nyt massan mukana ja olimme varautuneet juhlimaan isiä koko päivän. Oli korttia, lahjaa, aamupalaa, yhdessäoloa ja isin lempijuttuja eli me ;)

Valmistelua. Isin ollessa töissä askartelimme korttia Aleksin kanssa useampaan otteeseen. Poika pääsi toteuttamaan itsemään oikein kunnolla. Tilasin myös lahjan netistä, lähes myöhässä.
Lahja. Inhoan antaa tai itse saada lahjoja, joille ei ole käyttöä tai ne ovat vain ostamisen vuoksi hankittuja. Tänä vuonna olin ovela ja tilasin miehelleni puukon. Jokaisella metsästäjällä tulee olla hyvä ja toimiva puukko. Ja isimieshän tykkäsi, kovasti. Kaiverrutin puukkoon vielä tekstin: Isille 2013.
Kortti. Isi sai meiltä, tai no lähinnä Aleksilta kivan kortin. Ideana oli, että poika sai itse tehdä kortin. Istutin pojan syöttötuoliin vaippasiltaan ja annoin lautasella marjakiisseliä. Paperi nenän eteen ja kädet viuhtomaan. Lopputulos: Aleksin oma taideteos. Ja pääasia, että pojalla oli hauskaa ja samalla sai vähän maistella välillä mustikkaa ja mansikkaa. Aleksi oli askarrellut myös hoidossa isille kortin, jossa oli pojan kädenjälki painettuna sormiväreillä.
Aamu. Herättiin Aleksin kanssa jo kuuden aikaan ja teimme rauhassa aamupuuhat sekä söimme itse aamupalaa, sillä tiesimme isin nukkuvan niin pitkään kuin mahdollista. Isin nukkuessa keittiö näytti kuin siellä olisi räjähtänyt pommi. Kokkailimme aamupalan valmiiksi ja menimme herättelemään isiä yhdessä. Aamupalaan kuului paistetusta munasta joulutorttuun ja kaikkea muuta mahdollista. Lämmitimme myös aamusaunan ja nautimme löylyistä koko perhe.
Päivä kokonaisuudessaan. Isänpäivä kokonaisuudessaan oli mukava. Kävimme onnittelemassa Aleksin ukkia päiväkahvilla ja veimme myös hänelle kortin teimme kaikille papoille, ukille ja isopapalle kortit myös. Söimme aivan taivaallista paistia, jonka mieheni teki itse alusta loppuun. Vaikka mummi tekee maailman parasta hirvipaistia, tulee mieheni tekemä hyvänä kakkosena!

Kortin askartelua.

Toivottavasti muilla on ollut yhtä mahtava päivä kuin meillä eilen!
-niina

Treffit.

Ihanaa,mahtavaa, superia..noilla sanoilla voisi kuvailla eilisen fiiliksiä, kun Aleksin täti saapui meille ja otti komennon pojan hoitamisesta. Päästiin isimiehen kanssa oikein treffeille, vaikka mukana oli myös kaveripariskunta. Kävimme syömässä pizzalla vain, mutta hyvää oli sekin. Sitten suuntasimme leffaan katsomaan Dome Karukosken Leijonasydäntä.

Dome Karukosken elokuva Leijonasydän on koskettava ja särmikäs kertomus pikkukaupunkilaisesta uusnatsista, Teposta (Peter Franzén), joka rakastuu kiihkeästi temperamenttiseen Sariin (Laura Birn). Uudella avovaimolla on tummaihoinen poika Ramu (Yusufa Sidibeh). Kasvaako Teppo ulos ennakkoluuloistaan? Voittaako rakkaus vai kaveriporukan luoma paine? Entä miten käy Ramun, joka saa isäpuoliehdokkaakseen uusnatsin? Elokuvan yllättävän ja kulmikkaan huumorin taustalla on suuria tunteita ja sen ytimessä sykkii rohkea ja lempeä leijonasydän.

Kuva Googlesta.

Voin kertoa, että leffan odotukset olivat hieman skeptiset johtuen elokuvan aihepiiristä. Ahdistavahan se oli, mutta hyvällä huumorilla höystettynä. Olen usein melko kriittinen varsinkin suomalaisten elokuvien suhteen, mutta tämä sai täydet pisteet. Olin myyty. Näyttelijät olivat paneutuneet rooleihinsa todella vakuuttavasti ja valinnat olivat osuneet kohdalleen. Ja silmäniloa toi kieltämättä aina niin charmantti Peter Franzen sekä söpö Jasper Pääkkönen. Vaikka aihe paneutuu rotuvihaan sekä natsismiin, oli elokuva loppujen lopuksi todella opettavainen. Kannatti lähteä katsomaan!
Leffan jälkeen oli tarkoitus lähteä suoraan kotiin, mutta lapsenvahti kehotti käymään vielä jossain. Moni iltaravintola oli tupaten täynnä jo menoillaan olevien pikkujoulujen vuoksi. Pysähdyimme satamassa olevaan Waahto ravintolaan,jossa en ollut aiemmin käynyt. Tunnin kuluttua alkoi seuruetta väsyttämään niin, että paras vaihtoehto oli suunnata auton nokka kohti kotia. Vaikka houkutteleva vaihtoehto olisi ollut jäädä jonottamaan noin puolen kilometrin jonoon katsomaan Cheekkiä ;)

Kiitos pojan tätykälle! Oma aika tuli tarpeeseen ja huono viikko sai mukavan päätöksen. Nyt suuntana naapuri ja Me and I vaatekutsut, saa nähdä tullaanko lompakko tyhjänä kotiin!

Surkeiden sattumusten summa.

Pieni potilas.

Tämä viikko kuuluu ehdottomasti niihin äitiyden huonompien viikkojen Top 3:een. Paska mutsi -fiilis on leijunut meillä nyt muutaman päivän ajan ja todella toivon potenssiin kymmenen, että tuo olotila on poissa, kun huomenna alkaa viikonloppu ja isänpäiväkin lähenee.
Kaikki alkoi maanantaina, kun pieni mies lähti innokkaasti isänsä kanssa saunan lämpöön. No siellä heitettiin kuperkeikat sitten päin laattalattiaa, sama homma pääsi toistumaan noin puolen tunnin päästä kodinhoitohuoneessa kiitos märän lattian. Tästä toipuneena Aleksi kävi nätisti yöunille, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, nukkui hyvin aamuyön tunneille saakka. Isimiehen lähdettyä töihin, kävin nappaamassa pojan viereeni tuhannennen tutin noston yhteydessä. Eipä aikaakaan, kun heräsin tömähdykseen ja kovaan huutoon. Herra tippui meidän sängystämme. Aikansa itki ja jatkoi unia. Tuolloin ei uni enää löytänyt tietänsä äidin luokse, vaan valvoin ja tuijottelin poikaa, kunnes kello soi ja oli noustava ylös. Aamulla ennen hoitoon lähtemistä Aleksi vaikutti reippaalle ja normaalille. Poika hoitoon ja äiti kouluun, hoidosta saatu palaute sai mieleni kiehumaan entisestään. Eräs hoitaja kehtasi alkaa purkamaan kuinka pienimmät lapset Aleksi ja toinen samanikäinen ovat pisimpään hoidossa; että eihän aikuisetkaan tee kymmentä tuntia töitä juttua voisi jatkaa loputtomiin. HUOH! Tästä suivaantuneena päätin ottaa yhteyttä heidän esimieheen ja purinkin sydäntä ihan urakalla. Mielestäni tuollainen käytös vain on ammattietiikan vastaista ja enköhän minä itse tiedä millaisia päivä lapseni hoidossa viettää. Aleksi ei ole kuin max. 7 tuntia hoidossa ja usein vain 3-4 päivänä viikossa. No anyway, hoidosta kuitenkin soitettiin jo aamupäivästä, että poika on oksentanut kahdesti ja vaikuttaa väsyneeltä. Ensimmäinen ajatus: aivotärähdys. Matkalla kotiin soitin samalla yhteispäivystykseen ja kyselin ohjeita. Ei kuitenkaan lähdetty sen kummemmin lääkäriin, sillä Aleksi ei oksentanut enää kotona ja oli suhteellisen pirteä ja oma itsensä. Huoli oli sanoinkuvailemattoman suuri! Yö menikin valvoessa, että pienellä miehellä on kaikki hyvin ja nukkuessa Aleksin huoneen lattialla. Mitäpä sitä ei äiti lapsensa eteen tekisi <3

Pieni suuressa maailmassa.

Eilen meillä kävi kaverini poikansa kanssa viettämässä Aleksin synttäreitä. Herra taiteili aikansa taapero kärryillä ja lensikin taidokkaasti niillä maahan samalla sai vetäistyä eteisessä olevan lasisen lampun johdosta ja mätkähtäen maahan. Vain senteistä kiinni ettei lamppu lentänyt pojan päähän. Lamppu meni säpäleiksi, mutta poika säilyi ehjänä, onneksi.
Kuorrutteena kakun päälle on tänään saadut 1 vuotis rokotteet. Kaiken kaikkiaan saatiin kolme rokoitetta. Itse rokotus tilanteesta selvittiin pienillä itkuilla, mutta ilta oli jotain täysin muuta. Tullessani jumpasta kotona oli desibelit siinä määrin korkealla, että eikun kipulääkettä peliin ja poika unille. Raukka itki niin, että sydäntä särki! Toivon mukaan pojan olo on huomenna parempi ja pääsisimme lähtemään kauan odotetulle ja siirretylle kylpylälomalle Holiday Club Saimaaseen :)
Että tällainen viikko meillä. Kaikille sattuu ja tapahtuu, toisille vaan sattuu vähän enemmän. Onneksi meidän Ale on rautaa <3
Saatiin piristystä sentään PikkuÄssästä tänään, ja lauantain synttärikemuista, joista olisi tarkoitus kirjoitella seuraavana.

Turvallisuus.

Asia, joka nousee esille omaan mieleeni joka ikinen syksy: turvallisuus. Tällä tarkoitan pimeässä liikkumista ja asianmukaisien heijastimien käyttöä. Täällä maaseudulla asuessa heijastimien käyttö on ehdotonta, sillä ison tien varressa liikkuessa sinut huomataan. Heijastin on halpa henkivakuutus. Itse käytän lenkillä heijastinliiviä, lisäksi minulla on myös irtoheijastimet lähes jokaisessa takissa. Aleksin vaunuissa roikkuu Aarikkan Suojelusenkeli -heijastin,  jonka poika sai synnyttyään kummipoikamme äidiltä. Halusin laittaa sen samantien vaunuihin tuomaan turvaa pikkumiehelle. Rattaissa on myös omat heijastimet ja pojan haalarissa myös. Tarkoituksena olisi vielä hommata heijastinliivi myös Aleksille. Tänään iltalenkillä tuolla pimeydessä huomasin kuinka heijastimien käyttö ei kaikille ole itsestäänselvyys tai tärkeää. Ja olen myös huomannut ettei pelkkä riippuva heijastin riitä, niin että autoilijat huomaisi jalankulkijan jo kaukaa. Heijastinliivi toimii tässäkin tapauksessa parhaiten! Onneksi kohta saamme toivon mukaan hieman lunta maahan, jotta pahin pimeys väistyisi ja voisimme alkaa odottamaan jo kunnon talvea ja sen myötä valoa ja kevättä. Turvallista loppuviikkoa kaikille :)

Turvallisuus ennen kaikkea!

Onnea 1-vuotias.

Tänään on se päivä, kun tuo äidin ja isin pieni nökönenä, kiharapää täyttää vuoden <3 Vuosi sitten maailmaan putkahti tiistai aamupäivällä, pitkän kaavan mukaan maailman ihanin poikavauva. Äidin ja isin sydämet suli ja maailma heitti kärrynpyörää. Meistä kahdesta tuli äiti ja isä, ja kahdesta tuli kolme, perhe!
Vuosi on ollut helpon rankka. Aleksi on ollut unelma vauva pienestä pitäen. Ei turhaa huutoa, ruoka maistuu paremmin kuin hyvin ja yölläkin ollaan nukuttu alusta asti melkoisen hyvin. Tietysti vauvan syntyminen ja sen tuomat muutokset ovat vaikuttaneet vuoden aikana myös meidän perheeseen, erityisesti parisuhteeseen. Pojan myötä on tullut onnea, mutta myös haikeutta, riitoja ja epävarmuutta. Väsymys ja se, että kaikki on omalla tavallan uutta on vaatinut paljon energiaa meiltä kaikilta. Onneksi asiat on nyt hyvin ja olemme saaneet tutustua pieneen suureen mieheen jo vuoden verran! Vanhemmaksi kasvaminen on pitkä prosessi ja on hyvä, että saamme kasvaa siihen yhdessä! Rakastan perhettäni kaikesta riidoista ja tyhmyyksistä huolimatta. Perhe tuo turvaa ja pienistä asioista koostuvaa suurta onnea <3 Äitiys on kyllä ehdottomasti paras asia mitä olen saanut kokea. En vieläkään usko, että pojan syntymästä on jo vuosi, mihin tuo vuosi katosi? Tuntuu edelleen kuin oltaisiin vasta eilen tutustuttu toisiimme ja kotiuduttu sairaalasta.

Aleksin juhlapäivä oli normaalihoitopäivä. Hoidossa lapset saivat herkutella tekemälläni kakulla kakusta tuli omasta mielestäni suhteellisen hieno siihen nähden etten tosiaan ole mikään kondiittori sekä olivatpa he askarrelleet Aleksille myös syntymäpäiväkortin :) Illalla käytiin vielä kävelylenkillä. Alea juhlitaan kunnolla sitten lauantaina ja huomenna olisi tarkoitus käydä ruokakaupassa juhlaherkkuja varten, ja voin kertoa, että lista on pitkä.

Onnea vielä äidin & isin 1-vuotias silmäterä Aleksi

Synttäreiden suunnittelua vol. 246.

Kuten otsikosta voi päätellä Aleksin syntymäpäivä lähenee ja äiti on suunnitellut kemuja jo pienen lue: suuren  tovin.  Teemat ja tarjottavat ovat vaihdelleet niin päivän fiiliksen kuin oheisrekvisiitan mukaan. Noh eilen tein sitten tilauksen ja teema on nyt päätetty. Tilasin lähinnä pienimmille juhlijoille lautasia, mukeja, servettejä. Syntymäpäiviä vietetään Pyhämiestenpäivänä eli 2.11. Eihän Aleksi vielä ymmärrä näiden kemujen perään muusta kuin herkuista, mutta kerranhan sitä vuoden verran täytetään. Ja olen aina innolla järkkäämässä milloin mitäkin. Vieraita meille saapuu niin läheltä kuin kaukaakin. Perus mummit, papat, isomummi ja isopappa, kummit ja ystävät. Jos laskuni pitävät paikkaansa olisi meille saapumassa noin 40 juhlijaa, pientä ja suurta. Ja hei lukumäärä saattaa kuulostaa joidenkin korvaan miks ei silmäänkin todella suurelta, mutta sitä se ei ole. Asumme niin pienellä kylällä, jossa kaikki tuntevat enemmän kuin hyvin kaikki ja tuon vuoksi on vaikea alkaa ketään pois   Meidät kutsutaan myös aina kaikille syntymäpäiville, joten leivotaan kerralla enemmän niin ei tule kellekään pahamieli.

Kuva Googlesta.

Päivän teemana toimii siis vahvasti Autot. Ehkä jo hieman kulunut aihe, mutta meidän Ale se vaan jaksaa päristellä ja ajella autolla kuin autolla. Kakkukin tulee olemaan tätä teemaa, siitä kuitenkin enemmän juhlapäivän jälkeen. Menu sisältää suolaista ja makeaa, sekä pienimmille juhlijoille omaa naposteltavaa. Ihanaa,että Aleksin mummi ja isomummi ovat lupautuneet leipomaan kakkupohjat, piirakat ja pikkuleivät, ei tarvitse tehdä aivan kaikkea itse. Noniin, siis päivän menu kuulostaa tältä:

Kinkkuvoileipäkakku

Lohivoileipäkakku

Karjalanpiirakat + munavoi

Kinkku-meetvursti-aurajuustorullat

Ruisnapit lohitahnalla (tai jollain muulla randomilla)

Cocktailsiili

Mansikkakakku

Herrasväenpikkuleipiä

Pätkis cup cakes

Naksuja

kurkkua,porkkanaa,paprikaa

Rusinoita,viinirypäleitä

Sitten tietenkin perus sipsit ja dipit. Kuulostaa suuruden hullulta, mutta en osaa jättää mitään pois. Ja jos tarjottavia jää paljon yli, on tarkoitus antaa niitä mukaan mummoille ja papoille näin tehtiin myös ristiäisissä. Saa nähdä mitä kaikkea tässä ehtii vielä viikon aikana muuttua ja lisätä. Pääasia, ettei mikään lopu kesken! Ja, että tarjottavat vievät kielen mennessään :) Aleksin oikea syntymäpäivä sattuu keskiviikolle, jolloin ajattelin viedä myös hoitoon kakun. Oma äitini leipoi aina päiväkotiin kakun ja haluisin jatkaa tätä perinnettä nyt oman lapseni kohdalla. Ensi perjantain aionkin pitää vapaata koulusta, jotta saan kaiken mahdollisen valmiiksi ennen lauantaita. Tänään olin sen verran ahkera, että pesin koko talon ikkunat.
Miltäs menu kuulostaa? Uupuuko jotain? Mitä muut ovat tarjoilleet lasten syntymäpäivillä?

Halloween.

Saimme kutsun naapurilta heidän järjestämiin Halloween juhliin, joita juhlittiin hieman ennakkoon johtuen syyslomasta. Noh ei me Aleksin kanssa keksitty pukeutua mihinkään asuun, mutta lähdimme kuitenkin käymään ikävää kieltäytyä kutsusta. Iso omakotitalo oli koristeltu ihanan pelottavalla tavalla, ja tunnelma oli aidon oloinen, tunnelmaa siivitti vielä taustalla soinut musiikki. Kynttilät valaisivat pihamaata ja meitä tuli ovella vastaan emäntä, joka oli pukeutunut noidaksi. Lähes koko kylän lapset olivat kokoontuneet jo lähes perinteeksi muodostuneeseen juhlaan. Meidän Aleksi oli yllättäen juhlien pienin, mutta se ei herran menoa haitannut. Herra ei pelännyt pimeää eikä pelottavaa musiikkia. Asia mikä sai pienen miehen juoksemaan takaisin äidin syliin oli muut lapset desibelit pauhasivat melkoisen kovalla. Talo oli koristeltu juhlan teemaa mukailen: hämähäkin seittiä roikkui ikkunassa, kurpitsoja pöydillä, lepakkoja roikkui katosta. Tarjolla oli mahtavaa naposteltavaa sappiboolista kärpässieniin. Mahtavaa, että joku jaksaa järjestää tuollaisia kemmakoita! Parin tunnin riekkumisen jälkeen Aleksi olikin valmista pataa kotiin iltapuurolle ja nukkumaan. Kivaa vaihtelua arkisiin päiviin. Kiitos vaan naapureille ja muille mukanaolleille juhlista.

Ihanan hyvälaatuisia kuvia!

Saturday.

Lauantai aamuna herättiin yllättäen taas ennen kuutta ja ei poika ei nukkunut yötä yhtä mallikkaasti kuin edellis yönä. Olisiko kuutamolla ollut vaikutusta asiaan. Isi suuntasi aamusta hirvimetille ja me Aleksin kanssa kaupunkiin shoppailemaan tai yritys oli täysi kymppi. Löysinkin Aleksille täydelliset talvikengät, Viking coretexit. En kuitenkaan uskaltanut ostaa niitä ennen jonkun toisen mielipidettä, perus: tukeeko ne jalkaa oikein? minkä kokoiset kannattaa ostaa? Olen kenkien suhteen niitä tyyppejä ketkä eivät rahoja säästele, ainakin Aleksin kenkien suhteen. Ensimmäiset kävelykengät tulee olla hyvät! Noh löydettiin sitten piponen ja sukkahousut. Siihempä ne ostokset jäikin, säästyi rahat ainakin. Kävimme nauttimassa lounasta Herkku Pekka kahvilassa. Minä vedin naamariin salaatttilounaan ja Aleksi italianpataa ruisleivän kera. Poikkesimme myös kaverini luona vaipan vaihdossa sillä keskustassa on todella huonot mahdollisuudet kyseiseen toimenpiteeseen. Aleksin päiväunet ulottuivatkin vain automatkalle kotiin, eli reilu puolituntia. Huoh, kun yleensä herra vetää sikeitä lähemmäs kahta tuntia.

Odoteltiin isi kotiin ja lähdettiin Aleksin serkun 2-vuotis synttäreille. Siellähän sitä sitten vierähti tunti parineen. Ale pääsi leikkimään ja herkuttelemaan. Herkuttelemaan pääsi myös äiti ja isi. Kotimatkalla uni valtasikin pienen miehen. Kävimme kotona vain pyörähtämässä hakemassa saunatavarat ja matka jatkui naapuripariskunnan luokse tortillojen ääreen. Saunoimme myös ja Aleksi oppi myös nousemaan suoraan lattialta seisomaan ja siitä kävelemään. Kotiuduimme vasta 9 maissa ja sekös teetti tällaiselle pedantille rytmien noudattajalle tiukkaa olihan nukkumaan meno ylitetty jo reilu tunnilla. Noh loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja Aleksi nukahti samantien kun päästiin kotiin ja iltakin vierähti ilman suurempia kiukkuja.
Nyt pojan ollessa päiväunilla ja äitiä odottaisi vielä hieman pakkaustouhut. Iltapäivällä meitä kutsuu mummola ja mummin ruokapadat,kaukau! Ja pääsempä myös ruisleivänteko oppiin oman mummini opastuksella. Ihanaa perinteiden jakamista eteenpäin. Ja mummihan tekee maailman parasta leivää isolla m:llä! Ettäa tiiätte.

Nyt kuitenkin lounasta isimiehen kanssa ja hetki halittelua ennen lähtöä.

Synttäreille menossa.

Väsynyt juhlija.

Talven tuoksua.

Ihanaa, mutta samalla kamalaa,.ENSI LUMI on täällä. Liukkaiden teiden ansiosta asia ei ole kovinkaan mukavaa. Meillä aamu alkoi puhelulla, kun isimies oli ajanut tieltä työmatkalla, onneksi auto oli vain käynyt ojan puolessa ja isimies & Aleksin setä pääsivät töihin ja kotiin ehjänä. Muuten meidän syysloman ensimmäinen päivä on ollut touhuilua täynnä. Aamulla herättiin jo kukon laulun aikaan, mutta erittäin pirteinä sillä Aleksi nukkui ensimmäistä kertaa läpi yön heräämättä joskus samanlainen sattuma on tapahtunut herran ollessa reilun kuukauden ikäinen. Ehkäpä siirtymisellä omaan huoneeseen olikin positiivinen vaikutus. Saa nähdä miten meillä ensi yönä nukutaan vai kukutaanko!

Ulkona satoi väliin lunta ja väliin vettä. Pihamaa oli saanut ihanan valkean peiton ja kas kummaa myös lehdet olivat hävinneet lumen joukkoon. Aleksi oli enemmän kuin ihmeissään päästessään mönkimään lumeen. Vahva veikkaus on, että lumi sulaa vielä pois ja meitä odottaa kurjat loskakelit. Vuosi sitten, enai lumi satoi kun Alwk Toivon mukaan lunta sataisi jo pian oikein kunnolla sillä ulkona on jo talven tuoksua ilmassa! Huomenna on tiedossa shoppailua,PikkuÄssäröintiä sekä Aleksin serkun synttärijuhlia!

Sunnuntaina taidetaan olla hurjia ja hypätä bussin kyytiin ja lähdemme mummolaan syysloman viettoon. Olisi ihanaa viettää koko perheen yhteinen loma, mutta isimiehen työkiireiden vuoksi tämä ei tule olemaan mahdollista. Haaveissa olisi lähteä perhelomalle vieöä tämän syksyn aikana kylpylään tai Tallinnaan. Nyt kuitenkin pienen pakkauksen ollessa yöunilla juon teekupposen rauhassa ja nautin kynttilöistä villasukat jalassa ja telkkarista pauhaa Jukka Pojan mahtavat kiisut, perjantain kohokohta Vain Elämää.


Lunta tupaan jokaiselle!
-niina

Liikuntaa.

Sana liikunta on kyllä verrattavissa hyvään ruokaan tai herkutteluun. Mitä iloa tuo sana voikaan teettää ja ihanaa,että olen saanut jälleen urheilu kärpäsen pureman peffaani. Mahtava ilma houkuttelee entisestään liikkumaan luonnossa ja olemaan ulkona tunti toisensa jälkeen. Ollaankin ulkoiltu päivittäin välillä koko perheen voimin ja välillä ilman isiä. Pääasia kuitenkin, että Aleksi pääsee ulos ja tutkimaan uusia asioita kivet ja koneet tuntuvat olevan tämän hetken suosikkeja. Omaa aikaa tämä mamma käyttää sitten juoksulenkeillä. Lenkkarit jalkaan ja pää nollaantuu täysin. Olen melkein aina inhonnut juoksemista, mutta viime keväänä aloitetusta harrastuksesta on tullut henkireikä tähän melkoisen hektiseen elämään ja menoon. Onpa juoksusta tullut niin mukavaa, että kavereiden kanssa oli puhetta, että osallistutaan Helsinki City Runnille ensi keväänä. Ja tavoitteena tietenkin puolikas maratoni. Vitsit, siinä olisi tavoitetta ja onnistuminen olisi niiiin itsensä ylittämistä niin henkisesti kuin fyysisesti.

Toinen asia mikä tekee urheilemisesta kivaa on mahtavat ryhmäliikuntatunnit sekä kuntosali. Vuokrasin kaveriltani nyt kolmeksi kuukaudeksi Lady Line kortin kaveri viettää hieman parempia aikoja Thaimaan auringon alla. Lady Line on minulle jo entuudestaan tuttu, mukavat ohjaajat ja hyvät jumpat saivat minut jälleen mukaan. Olen nyt pyrkinyt käymään siellä noin kolme kertaa viikkoon. Rakastan Body pumppia, Body attackia sekä spinningiä. Hiki virtaa kuin viimeistä päivää. Aina tuo salille meno ei ole niin yksinkertaista ja olenkin pyrkinyt käymään aina koulupäivien ohessa. Aleksin hoitopäivät on yleensä neljään saakka, joten ennen sitä on yleensä treenit suoritettu ainakin miehen iltavuoroviikkoina. Mutta aion myös käydä muutaman kerran ihan illallakin salilla. Meiltä kaupunkiin on reilu 40 km, joten tuota väliä ei kovin mielellään aja edes takaisin mahdollisimman monta kärpästä yhdellä iskulla.

En ole ikinä oikein välittänyt kuntosaliharjoittelusta, mutta nykyisin salilla käymisestä on tullut jo mukavampaa. Kiitos siitä luokkakaverilleni, joka teki minulle perussaliohjelman. Muuten tunnen olevani aivan hukassa, että mitä milloinkin treenaisi. Yläkropan treeni olisi tarkoitus tehdä kaksi kertaa viikkoon, ja samoin alakropan. Siinä välissä nautin myös erilaisista ryhmäliikunta tunneista. Ja pidämpä lepopäiviäkin menojen ja fiiliksen mukaan, tuolloin kuitenkin käydään lenkkeilemässä.Oliskotässä nyt sitä kesäkuntoon vuosimallia ööö..2019 ;)

-Niina

Aleksin huone.

Vihdoin viikonlopun kynnyksellä päädyimme ratkaisuun siirtää ukkeli nukkumaan omaan huoneeseen, jotta meidän kaikkien yöunet paranisivat toivossa on hyvä elää. Tätä ratkaisua kokeiltiin jo kerran kesän alussa, mutta huonoin tuloksin. Aleksille pukkasi hampaita silloin ja niinhän sitä sitten kiikutettiin pinnasänky takaisin äidin & isin makkariin. Ajatus siitä, että toinen nukkuu lähes toisessa päässä taloa ypöyksin saa minut voimaan pahoin, mutta samalla ajattelen myös sitä, että herra saattaisi jopa nukkua ilman heräämisiä. Noh muutama  yö ollaan nyt menty periaatteella: tuttia muutamaan otteeseen suuhun ja unta kaaliin. Uskon kuitenkin vahvasti, että ei mene kauan, kun herra vetää sikeitä ympäri kellon! Ellei sitten oteta jälleen takapakkia ja suuhun ilmestyy uusia hampaita tai uusi kävelytaito lisää levottumuutta uneen. Mutta ihmeiden aika ei suinkaan ole ohi sillä tänään nukahdettiin yksin ja alta nanosekunnin. Tänään oli myös ensimmäinen hoitopäivä, kun herra jäi todella iloisena vilkuttamaan vaan äidille.

Noh pinnasängyn siirtäminen tiesi myös muun järjestyksen vaihtamista pojan huoneessa. Isimies oli perjantaina iltavuorossa, joten minä ja Aleksi yhdessä pyörittelimme huonekaluja pitkin huushollia tai no minä leikin voimakasta ja Aleksi tuijotteli ihmeissään. Lopputulokseen olen melko tyytyväinen, vaikka haaveissa olisi saada Aleksille huone meidän nykyisestä vierashuoneesta, johtuen huoneen muodosta ja siitä, että se on meidän makuuhuoneen lähellä. Tässä kuitenkin kuvaa tämän hetkisestä pienen prinssin valtakunnasta.

Suurin osa kalusteista tai tarkemmin mietittynä kaikki ovat Ikeasta. Paitsi Aleksin sängyn yläpuolella oleva naulakko. Sisustustarran sain kaveriltani, ja rakastan sitä. Mukava yksityiskohta tosiaan on myös naulakko, jonka päällä on Aleksin kummilta sairaalaan tuotu nalle sekä isomummin tekemät töppöset ja valokuvakehys. Herran nimi komeilee myös kivasti naulakon vieressä ja kotiintulo body riippuu naulassa myös. Potkuhousut olivat lahja jo ennen Aleksin nimen julkistamista ja osuvasti niissä on myös painettuna Allu. Suojelusenkeli taulu on luultavammin yksi tärkeimmistä, rakkaimmista ja arvokkaimmista esineistä, jota omistan. Sen on oma pappani saanut siskoltaan, jonka jälkeen sen on saanut äitini ja äidiltä se on tullut minulle ja nyt halusimme antaa sen Aleksille. Taulun takana on jokaisen omistajan nimet ja vuosiluvut jo vuodelta 1956. Halusin sen pojan sängyn päätyyn suojelemaan pientä miestä. Tarkoitus olisi kurkistaa myös kotimme muihin huoneisiin ja tiloihin, ennen sitä suunnitteilla olisi herran lähenevät 1 vuotis synttärit. Olen jo kovasti pohtinut tarjottavia sekä teemaa :)

Nyt kuitenkin unille, että huomenna jaksaa istua koulussa ja sen jälkeen rääkätä yläkroppaa salilla sekä pumpissa.

Ensi askeleet.

Kyllä, viime viikon alulla taas vuodatettiin onnen kyyneleitä kun pieni suuri mies päätti ottaa tomerasti viralliset ensiaskeleet. Äidin sydän oli jälleen kerran sulaa vahaa..saa nähdä meneekö aikaakaan kun Aleksi jo juoksentelee pitkin taloa. Ikää herralla on siis nyt muutamaa viikkoa vaille 1 vuotta. Hurjaa miten suuria kehitysaskelia ensimmäisen vauvavuoden aikana tapahtuu.

Ihanaa miten tuo pieni kirppu kasvaa & kehittyy päivä päivältä, mutta samalla myös ne ihanat vauvan piirteet katoavat. Kohta sitä ostetaan jo koulureppua ja saatetaan koulutielle onneksi ei nyt ihan heti! Mutta aika vain kuluu kuin siivillä ♡ Yrityksestä huolimatta en ole saanut kuvattua Aleksin hienoa taidon näytettä,mutta heti kun tämä tapahtuu aion laittaa klippinä myös tänne.

Väsynyt tarhalainen.