sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Saturday.

Lauantai aamuna herättiin yllättäen taas ennen kuutta ja ei poika ei nukkunut yötä yhtä mallikkaasti kuin edellis yönä. Olisiko kuutamolla ollut vaikutusta asiaan. Isi suuntasi aamusta hirvimetille ja me Aleksin kanssa kaupunkiin shoppailemaan tai yritys oli täysi kymppi. Löysinkin Aleksille täydelliset talvikengät, Viking coretexit. En kuitenkaan uskaltanut ostaa niitä ennen jonkun toisen mielipidettä, perus: tukeeko ne jalkaa oikein? minkä kokoiset kannattaa ostaa? Olen kenkien suhteen niitä tyyppejä ketkä eivät rahoja säästele, ainakin Aleksin kenkien suhteen. Ensimmäiset kävelykengät tulee olla hyvät! Noh löydettiin sitten piponen ja sukkahousut. Siihempä ne ostokset jäikin, säästyi rahat ainakin. Kävimme nauttimassa lounasta Herkku Pekka kahvilassa. Minä vedin naamariin salaatttilounaan ja Aleksi italianpataa ruisleivän kera. Poikkesimme myös kaverini luona vaipan vaihdossa sillä keskustassa on todella huonot mahdollisuudet kyseiseen toimenpiteeseen. Aleksin päiväunet ulottuivatkin vain automatkalle kotiin, eli reilu puolituntia. Huoh, kun yleensä herra vetää sikeitä lähemmäs kahta tuntia.
Odoteltiin isi kotiin ja lähdettiin Aleksin serkun 2-vuotis synttäreille. Siellähän sitä sitten vierähti tunti parineen. Ale pääsi leikkimään ja herkuttelemaan. Herkuttelemaan pääsi myös äiti ja isi. Kotimatkalla uni valtasikin pienen miehen. Kävimme kotona vain pyörähtämässä hakemassa saunatavarat ja matka jatkui naapuripariskunnan luokse tortillojen ääreen. Saunoimme myös ja Aleksi oppi myös nousemaan suoraan lattialta seisomaan ja siitä kävelemään. Kotiuduimme vasta 9 maissa ja sekös teetti tällaiselle pedantille rytmien noudattajalle tiukkaa olihan nukkumaan meno ylitetty jo reilu tunnilla. Noh loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja Aleksi nukahti samantien kun päästiin kotiin ja iltakin vierähti ilman suurempia kiukkuja.
Nyt pojan ollessa päiväunilla ja äitiä odottaisi vielä hieman pakkaustouhut. Iltapäivällä meitä kutsuu mummola ja mummin ruokapadat,kaukau! Ja pääsempä myös ruisleivänteko oppiin oman mummini opastuksella. Ihanaa perinteiden jakamista eteenpäin. Ja mummihan tekee maailman parasta leivää isolla m:llä! Ettäa tiiätte.
Nyt kuitenkin lounasta isimiehen kanssa ja hetki halittelua ennen lähtöä.

Synttäreille menossa.
Väsynyt juhlija.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti