Haaveilua

Tänään on ollut kyllä sellainen MulleKaikkiNytHeti -fiilis kohdistuen taloon. Eilen käytiin kälyn uudessa talossa ja voi miten siellä mieli lepäsi, kun kaikki oli suunniteltu viimisen päälle ja kaikki oli uutta. Noh, tänään lenkillä satuin ohittamaan pitkän haaveilun kohteena olleen tontin. Ja o-ou, jälleen iski hirveä pesänrakennus tässä tapauksessa talonrakennus vimma. Aina, kun ohitan kyseisen tontin näen mielessäni meidän kodin siihen. Punainen tupa ja peruna maa, no ei ihan, mutta pihatieltä näkyisi talon valot, pihassa olisi omenapuita, hiekkalaatikko ja keinut. Tontti on vielä ns. perintötontti, joka kuuluu mieheni vanhemmille ja siellä on vanha navettarakennus. Haaveissa on hyvä elää, mutta onneksi tämä haave on toteuttamisen arvoinen jonakin päivänä. Ei, en valita etteikö meillä olisi ihana ja viihtyisä talo nytkin. Mutta, kun tämä ei ole itse suunnittelema ja materiaalit on jonkun toisen valikoimat niin pistäähän se hieman ärsyttämään. Tässä kuitenkin  kuvia suunnitelmastani pääni sisällä:

Kyseinen tontti tieltä katsottuna, talo sijoittuisi navettarakennuksen oikealle puolelle

Pohjaratkaisu pieniä muutoksia huomioiden, pohja on melkein sama kuin meillä nytten jo on.

Kastelli Hoviherra 133

Unelmien keittiö

Ehkä on kuitenkin parempi vaan antaa ajatuksen ja haaveen muhia tuolla jossain syvällä aivojen uumenissa ja kaivella se joskus jälleen esiin.

Nyt Täydellisiä Naisia & salaattia, öitää <3