Turvallisuus.

Asia, joka nousee esille omaan mieleeni joka ikinen syksy: turvallisuus. Tällä tarkoitan pimeässä liikkumista ja asianmukaisien heijastimien käyttöä. Täällä maaseudulla asuessa heijastimien käyttö on ehdotonta, sillä ison tien varressa liikkuessa sinut huomataan. Heijastin on halpa henkivakuutus. Itse käytän lenkillä heijastinliiviä, lisäksi minulla on myös irtoheijastimet lähes jokaisessa takissa. Aleksin vaunuissa roikkuu Aarikkan Suojelusenkeli -heijastin,  jonka poika sai synnyttyään kummipoikamme äidiltä. Halusin laittaa sen samantien vaunuihin tuomaan turvaa pikkumiehelle. Rattaissa on myös omat heijastimet ja pojan haalarissa myös. Tarkoituksena olisi vielä hommata heijastinliivi myös Aleksille. Tänään iltalenkillä tuolla pimeydessä huomasin kuinka heijastimien käyttö ei kaikille ole itsestäänselvyys tai tärkeää. Ja olen myös huomannut ettei pelkkä riippuva heijastin riitä, niin että autoilijat huomaisi jalankulkijan jo kaukaa. Heijastinliivi toimii tässäkin tapauksessa parhaiten! Onneksi kohta saamme toivon mukaan hieman lunta maahan, jotta pahin pimeys väistyisi ja voisimme alkaa odottamaan jo kunnon talvea ja sen myötä valoa ja kevättä. Turvallista loppuviikkoa kaikille :)

Turvallisuus ennen kaikkea!

Onnea 1-vuotias.

Tänään on se päivä, kun tuo äidin ja isin pieni nökönenä, kiharapää täyttää vuoden <3 Vuosi sitten maailmaan putkahti tiistai aamupäivällä, pitkän kaavan mukaan maailman ihanin poikavauva. Äidin ja isin sydämet suli ja maailma heitti kärrynpyörää. Meistä kahdesta tuli äiti ja isä, ja kahdesta tuli kolme, perhe!
Vuosi on ollut helpon rankka. Aleksi on ollut unelma vauva pienestä pitäen. Ei turhaa huutoa, ruoka maistuu paremmin kuin hyvin ja yölläkin ollaan nukuttu alusta asti melkoisen hyvin. Tietysti vauvan syntyminen ja sen tuomat muutokset ovat vaikuttaneet vuoden aikana myös meidän perheeseen, erityisesti parisuhteeseen. Pojan myötä on tullut onnea, mutta myös haikeutta, riitoja ja epävarmuutta. Väsymys ja se, että kaikki on omalla tavallan uutta on vaatinut paljon energiaa meiltä kaikilta. Onneksi asiat on nyt hyvin ja olemme saaneet tutustua pieneen suureen mieheen jo vuoden verran! Vanhemmaksi kasvaminen on pitkä prosessi ja on hyvä, että saamme kasvaa siihen yhdessä! Rakastan perhettäni kaikesta riidoista ja tyhmyyksistä huolimatta. Perhe tuo turvaa ja pienistä asioista koostuvaa suurta onnea <3 Äitiys on kyllä ehdottomasti paras asia mitä olen saanut kokea. En vieläkään usko, että pojan syntymästä on jo vuosi, mihin tuo vuosi katosi? Tuntuu edelleen kuin oltaisiin vasta eilen tutustuttu toisiimme ja kotiuduttu sairaalasta.

Aleksin juhlapäivä oli normaalihoitopäivä. Hoidossa lapset saivat herkutella tekemälläni kakulla kakusta tuli omasta mielestäni suhteellisen hieno siihen nähden etten tosiaan ole mikään kondiittori sekä olivatpa he askarrelleet Aleksille myös syntymäpäiväkortin :) Illalla käytiin vielä kävelylenkillä. Alea juhlitaan kunnolla sitten lauantaina ja huomenna olisi tarkoitus käydä ruokakaupassa juhlaherkkuja varten, ja voin kertoa, että lista on pitkä.

Onnea vielä äidin & isin 1-vuotias silmäterä Aleksi

Synttäreiden suunnittelua vol. 246.

Kuten otsikosta voi päätellä Aleksin syntymäpäivä lähenee ja äiti on suunnitellut kemuja jo pienen lue: suuren  tovin.  Teemat ja tarjottavat ovat vaihdelleet niin päivän fiiliksen kuin oheisrekvisiitan mukaan. Noh eilen tein sitten tilauksen ja teema on nyt päätetty. Tilasin lähinnä pienimmille juhlijoille lautasia, mukeja, servettejä. Syntymäpäiviä vietetään Pyhämiestenpäivänä eli 2.11. Eihän Aleksi vielä ymmärrä näiden kemujen perään muusta kuin herkuista, mutta kerranhan sitä vuoden verran täytetään. Ja olen aina innolla järkkäämässä milloin mitäkin. Vieraita meille saapuu niin läheltä kuin kaukaakin. Perus mummit, papat, isomummi ja isopappa, kummit ja ystävät. Jos laskuni pitävät paikkaansa olisi meille saapumassa noin 40 juhlijaa, pientä ja suurta. Ja hei lukumäärä saattaa kuulostaa joidenkin korvaan miks ei silmäänkin todella suurelta, mutta sitä se ei ole. Asumme niin pienellä kylällä, jossa kaikki tuntevat enemmän kuin hyvin kaikki ja tuon vuoksi on vaikea alkaa ketään pois   Meidät kutsutaan myös aina kaikille syntymäpäiville, joten leivotaan kerralla enemmän niin ei tule kellekään pahamieli.

Kuva Googlesta.

Päivän teemana toimii siis vahvasti Autot. Ehkä jo hieman kulunut aihe, mutta meidän Ale se vaan jaksaa päristellä ja ajella autolla kuin autolla. Kakkukin tulee olemaan tätä teemaa, siitä kuitenkin enemmän juhlapäivän jälkeen. Menu sisältää suolaista ja makeaa, sekä pienimmille juhlijoille omaa naposteltavaa. Ihanaa,että Aleksin mummi ja isomummi ovat lupautuneet leipomaan kakkupohjat, piirakat ja pikkuleivät, ei tarvitse tehdä aivan kaikkea itse. Noniin, siis päivän menu kuulostaa tältä:

Kinkkuvoileipäkakku

Lohivoileipäkakku

Karjalanpiirakat + munavoi

Kinkku-meetvursti-aurajuustorullat

Ruisnapit lohitahnalla (tai jollain muulla randomilla)

Cocktailsiili

Mansikkakakku

Herrasväenpikkuleipiä

Pätkis cup cakes

Naksuja

kurkkua,porkkanaa,paprikaa

Rusinoita,viinirypäleitä

Sitten tietenkin perus sipsit ja dipit. Kuulostaa suuruden hullulta, mutta en osaa jättää mitään pois. Ja jos tarjottavia jää paljon yli, on tarkoitus antaa niitä mukaan mummoille ja papoille näin tehtiin myös ristiäisissä. Saa nähdä mitä kaikkea tässä ehtii vielä viikon aikana muuttua ja lisätä. Pääasia, ettei mikään lopu kesken! Ja, että tarjottavat vievät kielen mennessään :) Aleksin oikea syntymäpäivä sattuu keskiviikolle, jolloin ajattelin viedä myös hoitoon kakun. Oma äitini leipoi aina päiväkotiin kakun ja haluisin jatkaa tätä perinnettä nyt oman lapseni kohdalla. Ensi perjantain aionkin pitää vapaata koulusta, jotta saan kaiken mahdollisen valmiiksi ennen lauantaita. Tänään olin sen verran ahkera, että pesin koko talon ikkunat.
Miltäs menu kuulostaa? Uupuuko jotain? Mitä muut ovat tarjoilleet lasten syntymäpäivillä?

Halloween.

Saimme kutsun naapurilta heidän järjestämiin Halloween juhliin, joita juhlittiin hieman ennakkoon johtuen syyslomasta. Noh ei me Aleksin kanssa keksitty pukeutua mihinkään asuun, mutta lähdimme kuitenkin käymään ikävää kieltäytyä kutsusta. Iso omakotitalo oli koristeltu ihanan pelottavalla tavalla, ja tunnelma oli aidon oloinen, tunnelmaa siivitti vielä taustalla soinut musiikki. Kynttilät valaisivat pihamaata ja meitä tuli ovella vastaan emäntä, joka oli pukeutunut noidaksi. Lähes koko kylän lapset olivat kokoontuneet jo lähes perinteeksi muodostuneeseen juhlaan. Meidän Aleksi oli yllättäen juhlien pienin, mutta se ei herran menoa haitannut. Herra ei pelännyt pimeää eikä pelottavaa musiikkia. Asia mikä sai pienen miehen juoksemaan takaisin äidin syliin oli muut lapset desibelit pauhasivat melkoisen kovalla. Talo oli koristeltu juhlan teemaa mukailen: hämähäkin seittiä roikkui ikkunassa, kurpitsoja pöydillä, lepakkoja roikkui katosta. Tarjolla oli mahtavaa naposteltavaa sappiboolista kärpässieniin. Mahtavaa, että joku jaksaa järjestää tuollaisia kemmakoita! Parin tunnin riekkumisen jälkeen Aleksi olikin valmista pataa kotiin iltapuurolle ja nukkumaan. Kivaa vaihtelua arkisiin päiviin. Kiitos vaan naapureille ja muille mukanaolleille juhlista.

Ihanan hyvälaatuisia kuvia!

Saturday.

Lauantai aamuna herättiin yllättäen taas ennen kuutta ja ei poika ei nukkunut yötä yhtä mallikkaasti kuin edellis yönä. Olisiko kuutamolla ollut vaikutusta asiaan. Isi suuntasi aamusta hirvimetille ja me Aleksin kanssa kaupunkiin shoppailemaan tai yritys oli täysi kymppi. Löysinkin Aleksille täydelliset talvikengät, Viking coretexit. En kuitenkaan uskaltanut ostaa niitä ennen jonkun toisen mielipidettä, perus: tukeeko ne jalkaa oikein? minkä kokoiset kannattaa ostaa? Olen kenkien suhteen niitä tyyppejä ketkä eivät rahoja säästele, ainakin Aleksin kenkien suhteen. Ensimmäiset kävelykengät tulee olla hyvät! Noh löydettiin sitten piponen ja sukkahousut. Siihempä ne ostokset jäikin, säästyi rahat ainakin. Kävimme nauttimassa lounasta Herkku Pekka kahvilassa. Minä vedin naamariin salaatttilounaan ja Aleksi italianpataa ruisleivän kera. Poikkesimme myös kaverini luona vaipan vaihdossa sillä keskustassa on todella huonot mahdollisuudet kyseiseen toimenpiteeseen. Aleksin päiväunet ulottuivatkin vain automatkalle kotiin, eli reilu puolituntia. Huoh, kun yleensä herra vetää sikeitä lähemmäs kahta tuntia.

Odoteltiin isi kotiin ja lähdettiin Aleksin serkun 2-vuotis synttäreille. Siellähän sitä sitten vierähti tunti parineen. Ale pääsi leikkimään ja herkuttelemaan. Herkuttelemaan pääsi myös äiti ja isi. Kotimatkalla uni valtasikin pienen miehen. Kävimme kotona vain pyörähtämässä hakemassa saunatavarat ja matka jatkui naapuripariskunnan luokse tortillojen ääreen. Saunoimme myös ja Aleksi oppi myös nousemaan suoraan lattialta seisomaan ja siitä kävelemään. Kotiuduimme vasta 9 maissa ja sekös teetti tällaiselle pedantille rytmien noudattajalle tiukkaa olihan nukkumaan meno ylitetty jo reilu tunnilla. Noh loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja Aleksi nukahti samantien kun päästiin kotiin ja iltakin vierähti ilman suurempia kiukkuja.
Nyt pojan ollessa päiväunilla ja äitiä odottaisi vielä hieman pakkaustouhut. Iltapäivällä meitä kutsuu mummola ja mummin ruokapadat,kaukau! Ja pääsempä myös ruisleivänteko oppiin oman mummini opastuksella. Ihanaa perinteiden jakamista eteenpäin. Ja mummihan tekee maailman parasta leivää isolla m:llä! Ettäa tiiätte.

Nyt kuitenkin lounasta isimiehen kanssa ja hetki halittelua ennen lähtöä.

Synttäreille menossa.

Väsynyt juhlija.

Talven tuoksua.

Ihanaa, mutta samalla kamalaa,.ENSI LUMI on täällä. Liukkaiden teiden ansiosta asia ei ole kovinkaan mukavaa. Meillä aamu alkoi puhelulla, kun isimies oli ajanut tieltä työmatkalla, onneksi auto oli vain käynyt ojan puolessa ja isimies & Aleksin setä pääsivät töihin ja kotiin ehjänä. Muuten meidän syysloman ensimmäinen päivä on ollut touhuilua täynnä. Aamulla herättiin jo kukon laulun aikaan, mutta erittäin pirteinä sillä Aleksi nukkui ensimmäistä kertaa läpi yön heräämättä joskus samanlainen sattuma on tapahtunut herran ollessa reilun kuukauden ikäinen. Ehkäpä siirtymisellä omaan huoneeseen olikin positiivinen vaikutus. Saa nähdä miten meillä ensi yönä nukutaan vai kukutaanko!

Ulkona satoi väliin lunta ja väliin vettä. Pihamaa oli saanut ihanan valkean peiton ja kas kummaa myös lehdet olivat hävinneet lumen joukkoon. Aleksi oli enemmän kuin ihmeissään päästessään mönkimään lumeen. Vahva veikkaus on, että lumi sulaa vielä pois ja meitä odottaa kurjat loskakelit. Vuosi sitten, enai lumi satoi kun Alwk Toivon mukaan lunta sataisi jo pian oikein kunnolla sillä ulkona on jo talven tuoksua ilmassa! Huomenna on tiedossa shoppailua,PikkuÄssäröintiä sekä Aleksin serkun synttärijuhlia!

Sunnuntaina taidetaan olla hurjia ja hypätä bussin kyytiin ja lähdemme mummolaan syysloman viettoon. Olisi ihanaa viettää koko perheen yhteinen loma, mutta isimiehen työkiireiden vuoksi tämä ei tule olemaan mahdollista. Haaveissa olisi lähteä perhelomalle vieöä tämän syksyn aikana kylpylään tai Tallinnaan. Nyt kuitenkin pienen pakkauksen ollessa yöunilla juon teekupposen rauhassa ja nautin kynttilöistä villasukat jalassa ja telkkarista pauhaa Jukka Pojan mahtavat kiisut, perjantain kohokohta Vain Elämää.


Lunta tupaan jokaiselle!
-niina

Liikuntaa.

Sana liikunta on kyllä verrattavissa hyvään ruokaan tai herkutteluun. Mitä iloa tuo sana voikaan teettää ja ihanaa,että olen saanut jälleen urheilu kärpäsen pureman peffaani. Mahtava ilma houkuttelee entisestään liikkumaan luonnossa ja olemaan ulkona tunti toisensa jälkeen. Ollaankin ulkoiltu päivittäin välillä koko perheen voimin ja välillä ilman isiä. Pääasia kuitenkin, että Aleksi pääsee ulos ja tutkimaan uusia asioita kivet ja koneet tuntuvat olevan tämän hetken suosikkeja. Omaa aikaa tämä mamma käyttää sitten juoksulenkeillä. Lenkkarit jalkaan ja pää nollaantuu täysin. Olen melkein aina inhonnut juoksemista, mutta viime keväänä aloitetusta harrastuksesta on tullut henkireikä tähän melkoisen hektiseen elämään ja menoon. Onpa juoksusta tullut niin mukavaa, että kavereiden kanssa oli puhetta, että osallistutaan Helsinki City Runnille ensi keväänä. Ja tavoitteena tietenkin puolikas maratoni. Vitsit, siinä olisi tavoitetta ja onnistuminen olisi niiiin itsensä ylittämistä niin henkisesti kuin fyysisesti.

Toinen asia mikä tekee urheilemisesta kivaa on mahtavat ryhmäliikuntatunnit sekä kuntosali. Vuokrasin kaveriltani nyt kolmeksi kuukaudeksi Lady Line kortin kaveri viettää hieman parempia aikoja Thaimaan auringon alla. Lady Line on minulle jo entuudestaan tuttu, mukavat ohjaajat ja hyvät jumpat saivat minut jälleen mukaan. Olen nyt pyrkinyt käymään siellä noin kolme kertaa viikkoon. Rakastan Body pumppia, Body attackia sekä spinningiä. Hiki virtaa kuin viimeistä päivää. Aina tuo salille meno ei ole niin yksinkertaista ja olenkin pyrkinyt käymään aina koulupäivien ohessa. Aleksin hoitopäivät on yleensä neljään saakka, joten ennen sitä on yleensä treenit suoritettu ainakin miehen iltavuoroviikkoina. Mutta aion myös käydä muutaman kerran ihan illallakin salilla. Meiltä kaupunkiin on reilu 40 km, joten tuota väliä ei kovin mielellään aja edes takaisin mahdollisimman monta kärpästä yhdellä iskulla.

En ole ikinä oikein välittänyt kuntosaliharjoittelusta, mutta nykyisin salilla käymisestä on tullut jo mukavampaa. Kiitos siitä luokkakaverilleni, joka teki minulle perussaliohjelman. Muuten tunnen olevani aivan hukassa, että mitä milloinkin treenaisi. Yläkropan treeni olisi tarkoitus tehdä kaksi kertaa viikkoon, ja samoin alakropan. Siinä välissä nautin myös erilaisista ryhmäliikunta tunneista. Ja pidämpä lepopäiviäkin menojen ja fiiliksen mukaan, tuolloin kuitenkin käydään lenkkeilemässä.Oliskotässä nyt sitä kesäkuntoon vuosimallia ööö..2019 ;)

-Niina

Aleksin huone.

Vihdoin viikonlopun kynnyksellä päädyimme ratkaisuun siirtää ukkeli nukkumaan omaan huoneeseen, jotta meidän kaikkien yöunet paranisivat toivossa on hyvä elää. Tätä ratkaisua kokeiltiin jo kerran kesän alussa, mutta huonoin tuloksin. Aleksille pukkasi hampaita silloin ja niinhän sitä sitten kiikutettiin pinnasänky takaisin äidin & isin makkariin. Ajatus siitä, että toinen nukkuu lähes toisessa päässä taloa ypöyksin saa minut voimaan pahoin, mutta samalla ajattelen myös sitä, että herra saattaisi jopa nukkua ilman heräämisiä. Noh muutama  yö ollaan nyt menty periaatteella: tuttia muutamaan otteeseen suuhun ja unta kaaliin. Uskon kuitenkin vahvasti, että ei mene kauan, kun herra vetää sikeitä ympäri kellon! Ellei sitten oteta jälleen takapakkia ja suuhun ilmestyy uusia hampaita tai uusi kävelytaito lisää levottumuutta uneen. Mutta ihmeiden aika ei suinkaan ole ohi sillä tänään nukahdettiin yksin ja alta nanosekunnin. Tänään oli myös ensimmäinen hoitopäivä, kun herra jäi todella iloisena vilkuttamaan vaan äidille.

Noh pinnasängyn siirtäminen tiesi myös muun järjestyksen vaihtamista pojan huoneessa. Isimies oli perjantaina iltavuorossa, joten minä ja Aleksi yhdessä pyörittelimme huonekaluja pitkin huushollia tai no minä leikin voimakasta ja Aleksi tuijotteli ihmeissään. Lopputulokseen olen melko tyytyväinen, vaikka haaveissa olisi saada Aleksille huone meidän nykyisestä vierashuoneesta, johtuen huoneen muodosta ja siitä, että se on meidän makuuhuoneen lähellä. Tässä kuitenkin kuvaa tämän hetkisestä pienen prinssin valtakunnasta.

Suurin osa kalusteista tai tarkemmin mietittynä kaikki ovat Ikeasta. Paitsi Aleksin sängyn yläpuolella oleva naulakko. Sisustustarran sain kaveriltani, ja rakastan sitä. Mukava yksityiskohta tosiaan on myös naulakko, jonka päällä on Aleksin kummilta sairaalaan tuotu nalle sekä isomummin tekemät töppöset ja valokuvakehys. Herran nimi komeilee myös kivasti naulakon vieressä ja kotiintulo body riippuu naulassa myös. Potkuhousut olivat lahja jo ennen Aleksin nimen julkistamista ja osuvasti niissä on myös painettuna Allu. Suojelusenkeli taulu on luultavammin yksi tärkeimmistä, rakkaimmista ja arvokkaimmista esineistä, jota omistan. Sen on oma pappani saanut siskoltaan, jonka jälkeen sen on saanut äitini ja äidiltä se on tullut minulle ja nyt halusimme antaa sen Aleksille. Taulun takana on jokaisen omistajan nimet ja vuosiluvut jo vuodelta 1956. Halusin sen pojan sängyn päätyyn suojelemaan pientä miestä. Tarkoitus olisi kurkistaa myös kotimme muihin huoneisiin ja tiloihin, ennen sitä suunnitteilla olisi herran lähenevät 1 vuotis synttärit. Olen jo kovasti pohtinut tarjottavia sekä teemaa :)

Nyt kuitenkin unille, että huomenna jaksaa istua koulussa ja sen jälkeen rääkätä yläkroppaa salilla sekä pumpissa.

Ensi askeleet.

Kyllä, viime viikon alulla taas vuodatettiin onnen kyyneleitä kun pieni suuri mies päätti ottaa tomerasti viralliset ensiaskeleet. Äidin sydän oli jälleen kerran sulaa vahaa..saa nähdä meneekö aikaakaan kun Aleksi jo juoksentelee pitkin taloa. Ikää herralla on siis nyt muutamaa viikkoa vaille 1 vuotta. Hurjaa miten suuria kehitysaskelia ensimmäisen vauvavuoden aikana tapahtuu.

Ihanaa miten tuo pieni kirppu kasvaa & kehittyy päivä päivältä, mutta samalla myös ne ihanat vauvan piirteet katoavat. Kohta sitä ostetaan jo koulureppua ja saatetaan koulutielle onneksi ei nyt ihan heti! Mutta aika vain kuluu kuin siivillä ♡ Yrityksestä huolimatta en ole saanut kuvattua Aleksin hienoa taidon näytettä,mutta heti kun tämä tapahtuu aion laittaa klippinä myös tänne.

Väsynyt tarhalainen.

Nimipäivä.

Tänään vietettiin pienen miehen ensimmäistä nimipäivää. Onnea vaan kaikki Aleksit! Papalta oli tullut kortti, mummi soitti ja onnitteli, myös kummi ja mummi & ukki muistivat Alea. Isimies oli käynyt ostamassa pojalle Dublo Lego paketin ja tämä ilta onkin sitten mennyt palikoita maistellen ja mättäen lattialta laatikkoonotin kivoja kuviakin Aleksista leikkimässä Legoilla, mutta en näköjään osaa käyttää uutta konetta, hermo meinaa mennä!!. Meillä ei kyllä olla koskaan juhlittu nimipäivää vaan ihan vaan muistettu sanoin tai halein. Käytiin ulkoilemassa tunnin verran, kun pääsin kotiin koululta ja salilta. Ihana syyspäivä ollut muutenkin ja vielä ihanampaa on, että huomenna alkaa viikonloppu, joka menee aikapitkälti kotona puuhaillen. Vihdoin sitä yhteistä perheen keskistä aikaa tuntuu, että elämä on yhtä kiirettä joka suuntaan! Taidetaan lähteä uimahalliin lillumaan ja haravoida pihamaata. Meillä olisi myös tiedossa kaverin 30 vuotis kekkerit, tiedossa mukavaa seuraa ja ihanaa ruokaa.

Nyt muutama lohileipä kiduksiin ja eikun nukkumaan, että jaksaa viimeisen kerran tällä viikolla herätä 05.50 reippaana :)