No niin se vaan meni tämänkin päivä. Isimies oli vienyt Aleksin 10 hoitopaikkaan ja herra oli jäänyt sinne hoitotädin syliin vilkuttamaan iloisesta. Ruoka oli maistunut ja unikin oli tullut helpommin mitä äiti oli ajatellut. Päiväunia herra oli nukkunut morsmaikon kanssa samassa huoneessa lähemmäs toista tuntia,mukavaa. Kun äiti sitten ajoi tuhatta ja sataa hakemaan poikaa, joka varmasti ikävöi äitiä enemmän kuin mitään, jätkä vähät välitti äidin naamavärkin ilmestymisestä pieneen tuulikaappiin. Tärkeämpiä tuntui olevan uudet ystävät sekä mielenkiintoiset lelut. Ei kyllä mennyt aikaakaan, kun Aleksi tajusi minun tulleen hakemaan häntä, halien ja suukkojen määrää ei ehkä voi edes sanoin kuvailla <3 ihana mies!Tästä onkin sitten hyvä jatkaa hyvillä mielin ja saan ainakin mielenrauhan omien koulupäivien ajaksi. Vaikka tiedän ja uskon, että tulee myös päiviä jolloin hoitoon jääminen on pienen mielestä maailman kauhein asia ja roikutaan äidin/isin hihassa viimeiseen asti. Kotona peuhattiin sitten oikein kunnolla ja annoinkin kaiken huomion Aleksille. Käytiin myös heittämässä rattaiden kanssa viiden kilometrin iltalenkki, jonka aikana herra otti pienet tirsat ja äiti nautti ihanan kirpakasta syysilmasta. Nyt saunan lämpöön ja eikun unille!
Iloa jokaisen viikkoon :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti