Viikko alkoi vesisateella, mutta maanantai päivää piristi lähtö perhekerhoon, joka oli palannut kesätauolta. Kerhossa leikittiin ja askarreltiin vesiväreillä vihanneksia ja hedelmiä. Kerhon jälkeen odoteltiinkin innoissamme sairaalakaveria meille kylään. Noh vieraat, kun saapuivat saapui myös unimatti Aleksin luokse ja poika nukahti syliäni vasten seisaalleen.
Taisi olla hieman rankka aamupäivä kerhossa temmeltäen. Joimme kahvit ja Aleksin kaveri viihdytti meitä naurullaan. Herran noustesta unilta alkoi armoton leikkiminen ja temmellys.
Voi sitä vauhdin määrää. Huomasi selvästi kuinka Aleksi nautti kaverin läsnäolosta vaikka välillä meinasi itku tulla, toisen tullessa liian lähelle.
Ehkä annan kuvien kertoa enemmän.
Tiistaina kävimme neuvolassa
siitä lisää seuraavassa. Neuvolan jälkeen piipahdimme kavereiden luona ja Aleksi pääsi jälleen leikkimään omanikäisen kanssa. Viikkoon on mahtunut kavereita, kavereita ja kavereita. Ensi viikolla pitäisi mennä tutustumaan tulevaan päivähoitopaikkaan, jossa myös tapaamme lisää kavereita. Huomaan kuinka tärkeää jo tuon ikäiselle on muiden lasten seura: opitaan jakamaan huomiota ja tavaroita sekä sosiaalistumaan.
 |
| Niilo & Aleksi |
-Niina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti