Sairastelua.

Aleksi ehtikin olla komeat kolme kokonaista päivää hoidossa tällä viikolla. Nyt meillä sitten asustaa pieni potilas. Herralla on ollut keskiviikko illasta asti lämpöä 37 ja rapiat. Syli on tällä hetkellä paras paikka ja untakin riittää niin, että en muistakaan milloin oltaisiin nukuttu näin paljon. Pojan alaikenet on kuin pallot, johtuneeko lämpö nyt sitten hampaista tiedä tuota. Veikkaan kuitenkin, että pöpöt on alkanut jyllätä hoidon aloituksesta ja sairastellaan sen vuoksi. Eilinen menikin sitten kotosalla paijaillen ja on herra jaksanut myös leikkiä ja ruokakin maistuu hyvin onneksi. Naapuri onneksi pelasti ja katsoi Aleksia sen aikaa, että pääsin jumppaan. Lepäillään ainakin vielä tänään niin ettei Aleksi lähde hoitoon enkä minä kouluun. Tänään lämpöä ei ole ollutkaan ja pidän peukkuja että huominen olisi jo normaali päivä ja päästäisiin vähän jo ulos täältä neljän seinän sisältä.


 

Toivon tosiaan ettei menisi pahemmaksi; korvatulehdus, flunssa, kuume, huoh. Viikonloppuna olisi kiva päästä ulkoilemaan ja viettää aikaa koko perheen voimin. Taitaa kuitenkin kuulua asiaan tuo sairastelu, kun hoidon aloittaa ja pitää toivoa ettei enempää tarvitsisi sairastella. Pitäisi koputtaa puuta, mutta ollaan päästy vähillä sairastamisilla ensimmäinen vauva vuosi. Mutta niinhän sitä sanotaan, että kun ensimmäinen maaginen ikävuosi täyttyy, alkaa myös sairastelut.
Nyt kuitenkin lämppäreitä, sukkapuikkojen kilinää ja sitten unille.
Onko muiden lapset kokeneet bakteerien hyökkäyksen hoidon alkaessa?