Aleksin huone.

Vihdoin viikonlopun kynnyksellä päädyimme ratkaisuun siirtää ukkeli nukkumaan omaan huoneeseen, jotta meidän kaikkien yöunet paranisivat toivossa on hyvä elää. Tätä ratkaisua kokeiltiin jo kerran kesän alussa, mutta huonoin tuloksin. Aleksille pukkasi hampaita silloin ja niinhän sitä sitten kiikutettiin pinnasänky takaisin äidin & isin makkariin. Ajatus siitä, että toinen nukkuu lähes toisessa päässä taloa ypöyksin saa minut voimaan pahoin, mutta samalla ajattelen myös sitä, että herra saattaisi jopa nukkua ilman heräämisiä. Noh muutama  yö ollaan nyt menty periaatteella: tuttia muutamaan otteeseen suuhun ja unta kaaliin. Uskon kuitenkin vahvasti, että ei mene kauan, kun herra vetää sikeitä ympäri kellon! Ellei sitten oteta jälleen takapakkia ja suuhun ilmestyy uusia hampaita tai uusi kävelytaito lisää levottumuutta uneen. Mutta ihmeiden aika ei suinkaan ole ohi sillä tänään nukahdettiin yksin ja alta nanosekunnin. Tänään oli myös ensimmäinen hoitopäivä, kun herra jäi todella iloisena vilkuttamaan vaan äidille.

Noh pinnasängyn siirtäminen tiesi myös muun järjestyksen vaihtamista pojan huoneessa. Isimies oli perjantaina iltavuorossa, joten minä ja Aleksi yhdessä pyörittelimme huonekaluja pitkin huushollia tai no minä leikin voimakasta ja Aleksi tuijotteli ihmeissään. Lopputulokseen olen melko tyytyväinen, vaikka haaveissa olisi saada Aleksille huone meidän nykyisestä vierashuoneesta, johtuen huoneen muodosta ja siitä, että se on meidän makuuhuoneen lähellä. Tässä kuitenkin kuvaa tämän hetkisestä pienen prinssin valtakunnasta.

Suurin osa kalusteista tai tarkemmin mietittynä kaikki ovat Ikeasta. Paitsi Aleksin sängyn yläpuolella oleva naulakko. Sisustustarran sain kaveriltani, ja rakastan sitä. Mukava yksityiskohta tosiaan on myös naulakko, jonka päällä on Aleksin kummilta sairaalaan tuotu nalle sekä isomummin tekemät töppöset ja valokuvakehys. Herran nimi komeilee myös kivasti naulakon vieressä ja kotiintulo body riippuu naulassa myös. Potkuhousut olivat lahja jo ennen Aleksin nimen julkistamista ja osuvasti niissä on myös painettuna Allu. Suojelusenkeli taulu on luultavammin yksi tärkeimmistä, rakkaimmista ja arvokkaimmista esineistä, jota omistan. Sen on oma pappani saanut siskoltaan, jonka jälkeen sen on saanut äitini ja äidiltä se on tullut minulle ja nyt halusimme antaa sen Aleksille. Taulun takana on jokaisen omistajan nimet ja vuosiluvut jo vuodelta 1956. Halusin sen pojan sängyn päätyyn suojelemaan pientä miestä. Tarkoitus olisi kurkistaa myös kotimme muihin huoneisiin ja tiloihin, ennen sitä suunnitteilla olisi herran lähenevät 1 vuotis synttärit. Olen jo kovasti pohtinut tarjottavia sekä teemaa :)

Nyt kuitenkin unille, että huomenna jaksaa istua koulussa ja sen jälkeen rääkätä yläkroppaa salilla sekä pumpissa.